Ostin lomareissulla uusimman TM Rakennusmaailman, josta löytyikin laaja juttu rakentajien suosimista sosiaalisista medioista, niiden käyttötarkoituksista ja siitä, milloin niiden kanssa voi mennä mönkään. Lomareissulla luin juttua moneen otteeseen ja mietin omalta kohdaltani - varsin mielenkiintoinen aihe! Meinasin kirjoittaa seuraavaksi siitä, mitä ajatuksia minun päänupissa heräsi.
Tärkeimpänä: blogit ovat minun mielestäni erinomainen keino jakaa kokemusperäistä tietoa (artikkeli tuntuu olevan eri mieltä). Lisäksi: Ei-ammattilaisen tuottamaan kokemusperäiseen tietoon on suhtauduttava oikealla tavalla ja otsaa ei saa laittaa liian ryppyyn. Yleisesti artikkelista: tämä artikkeli maalaa blogeista kärjistetyn ja negatiivisen kuvan ja kuvaa bloggareita hiukan ylimieliseen sävyyn. Esimerkiksi Facebookin Raksakimpasta kirjoittajalla on vain hyvää sanottavaa.
Blogien paremmuus muihin kokemustenjakokanaviin verrattuna ovat mielestäni siinä, että kussakin blogissa seurataan aina yhtä rakennushanketta kerrallaan ja alusta loppuun. Erilaisilla keskustelupalstoilla irroitetaan aina yksi kysymys erilleen kokonaisuudesta, jolloin unohtuu, että monet ratkaisut ovat tapauskohtaisia eivätkä ollenkaan suoraan kopioitavissa. Blogikertomuksen vahvuus on siinä, että aloittava rakentaja voi koettaa löytää omaa hanketta mahdollisimman läheisesti muistuttavan kertomuksen ja nähdä sen edistyksen ja vaiheet kokonaisuutena.Aikataulut, kompastuskivet, kustannukset, yllätykset.
Blogeista TM:n juttuun oli haastateltu
Talo Lillstrang,
Koti Lahelaan,
Valkoinen Harmaja,
Projekteista Isoin ja
Villa Painajainen .
Yleensä kai bloggarien motivaationa on pitää raksakokemuksesta päiväkirjaa, niinkuin vaikka raskausajasta, käsityöharrastuksesta tai ulkomaan reissuista pidetään. On hauskaa saada kommentteja, kysymyksiä ja nähdä että kirjoitukset kiinnostavat. Kukin kirjoittaa omasta näkökulmastaan ja vaihtelevalla asiantuntemuksella, josta syystä blogit ovat anniltaan hyvinkin erilaisia vaikka teema on sama. Artikkelissa puhutaan kovasti "bloggarien korruptiosta", että ottavat lahjoja ja etuja ja sitten kirjoittavat mitä sattuu. No, ei ne blogit ihan niin suosittuja ole sentään? Mulle on tullut kaksi yhteistyötarjousta, toisen otin (linkityslupa paikallisen jätehuoltoyhtiön kotisivuille). Sitten erilaisiin lehtijuttuihin on pyydetty mukaan (3-4 juttua), omalla nimellä ja ilman.
Oma blogiharrastukseni alkoi tarpeesta jakaa kuvia ja kokemuksia kavereille ja sukulaisille. Facebookin laitoin kuvia - no, siellä eivät ole kaikki. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, ja heti raksan suunnitteluvaiheessa alkoi kertyä monenlaisia tarinoita. Halusin tallettaa niitä. Hauska lukea joskus vuosien päästä.
Seuraavana tulivat sitten kokemukset raksan jätehuollosta - siihen liittyy taas oma päivätyöni. Päätin, että koetan kokeilla mahdollisimman monia materiaalitehokkuuden keinoja ja saada raksasta hyötyä ja sisältöä työhöni - muu ympäristöystävällisyyteen panostaminen tuli luonnostaan, kun päätimme eristysratkaisuista ja energianlähteestä ihan vaan hinta/laatu -pohjalta. Päiväkirjan pitäminen tuli tarpeelliseksi. Ideat hukkuvat nopeasti.
Kolman asia oli se, että pitkästä tavarasta rakentaminen on harvinaistumassa. Toteutustavan ohella meillä on pari omaa erikoisuutta: hengittävä selluvillaeristys ja lämmitetty puulattia. Halusin dokumentoida niihin liittyvät asiat erityisen tarkoin.
Kosto elää - blogin kautta?
TM:n artikkelin tärkein sisältö oli mielestäni kirjoittajan esittämä arvostelu koskien blogin käyttämistä reklamointi/"kosto"kanavana perinteisempien tapojen sijaan.
Tällaista esiintyy, kieltämättä. Vaikea arvioida mitkä tapaukset ovat kohtuuttomia ja mitkä aiheellisia ja hyödyksi muille. Raksa-ala tuntuu suorastaan vilisevän hämäräväkeä.
Päätin itse jo aikaisessa vaiheessa, että mitään rajusti negatiivista arvostelua en blogissa lausu, en hauku enkä anna huonoa palautetta yhdestäkään kauppa- tai yhteistyökumppanista. En ala huonoja kehumaankaan - jos haukun, en mainitse nimiä. No, pari kertaa olen raivon vallassa tästä lipsunut. Syy blogitekstien muokkaamiseen jälkeenpäin ei ollut niinkään huonossa omassatunnossa, vaan enemmänkin halussa pysyä valitussa periaatteessa. Osa syy linjanvetoon oli se, että päätettiin ostopaikat ja urakoitsijat jo hyvissä ajoin ja ovat paikallisia ja luotettavia. Yksittäisiä mokia on turha ruotia julkisesti, kun urakoitsija on pahoillaan.
Ajoittain lukijoita on niin paljon, että vaikutusmahdollisuuksia olisi. Negatiivisen suuntaan en halua vaikuttaa. Lupia nimien mainitsemiseen teksteissä en ole kysynyt, koska annan vain positiivista palautetta, tai en anna palautetta blogissa ollenkaan. Sen, mitä joistakin ongelmista olen kirjoittanut, olen pyrkinyt tuomaan esiin tilanteen korjaamisen näkökulmasta ja kertoa miten hyvin asioista on lopulta päästy sopimukseen.
Minusta tämä on sitä tietoa, mistä voi oppia - ei vain välttämään jotain yrittäjää, vaan ehkä välttämään sudenkuopat. Kattotuolien hankinta on ainoa, jossa meitä mielestäni kohdeltu oikein rumasti - siinä olisin kyllä halunnut kuuluttaa maailmalle nimetkin. Mutta jos myyjällä oli vaikka ... öööö... huono päivä? :-P
Positiivisen suuntaan puolestani haluan vaikuttaa, haluan antaa hyvää palautetta silloin kun siihen on aihetta. Ja meidän projektissa on kyllä ollut syytä hyvän palautteen antoon. Olemme halunneet suosia paikallisia, oman alueen yrittäjiä. Tosi hyviä ja rehellisiä yrittäjiä kaikki, jes. Olen heille ehkä maininnutkin, että heidän nimensä mainitaan tällaisessa kirjoituksessa, mutta pääosin tekijät eivät ole varmaan juurikaan hajulla mitä sellaiset raksablogit edes ovat :-) Eli blogin käyttäminen mainonnan välineenä ei ole meidän rojektissa ollut kovinkaan suuri motivaattori kehuihin :-)
Lisäksi olen pääosin pitänyt sen linjan, että henkilöitä ei näy kuvissa.
Kritiikkiä bloggareille
Olen TM Rakennusmaailman jutun kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että bloggarit voisivat mielellään jo blogin esittelyssä mainita, jos omia kirjoituksia sponsoroidaan yhden tai useamman yrittäjän toimesta. Blogien tarkoituksenahan lienee kuitenkin jakaa rehellisiä kokemuksia, ei puhua jonkun toisen suulla. Saada sponssia yhdeltä ja haukkua sitten kilpailijaa?
(Tässä blogissa on Rosk'n Rollin logo tuossa sivussa, ihan itse sen laitoin enkä kysynyt edes lupaa - linkki ohjaa Rakentajan tavaratorille :-) Ja niiden sivuilta on myöskin linkki tänne.)
Mutta sen sijaan tämä: "Joskus bloginpitäjällä nousee hattuun, kun hän jakaa muille neuvoja...Ylituomarina esiintyvä bloggaaja tietää aina kaiken paremmin kuin kukaan ammattirakentajista." Tässä olisi artikkelin kirjoittaja kyllä saanut hiukan täsmentää, että mitä tarkoittaa. Rakentajat jakavat keskenään neuvoja? Mitä sitten?
Eipäs nyt aliarvioida rakentajia. Useimmat rakentajablogit ovat raksa-maallikoiden pitämiä, siten normaalin medialukutaidon tulisi riittää - kuten mielipidekirjoituksia lukiessa muutenkin. Ja sen varmasti jokainen osaa tehdä. Luetaan viralliset ohjeet ja sitten vasta etsiskellään netistä kokemuksia ja tipsejä työvaiheisiin. Jos sitten joku tekee väärän, isomman päätöksen blogivinkin perusteella - no kai hän olisi vastaavan vinkin saanut mistä tahansa, vaikka kaupan jonosta.
..ja rajumpaa kritiikkiä
Artikkelin kirjoittaja lyö jutun loppupuolella vielä reippaasti lisää löylyä ja kritisoi bloggareita: "Massaan uppoaa mitä vain, koskea kaikkea sisältöä ei pystytä valvomaan...kova kritiikki repii kohteen ammattitaidon ja työmoraalin riekaleiksi." No, en usko, että BLOGIT ovat tässä suhteessa pahimpia, kannattaa vilkaista suomi24-kuraa ja vastaavia, kyllä siellä pienyrittäjien ja yksityisten ihmisten oikeuksia poljetaan niin, että räpylät lätisee.
Ja kyllä firmatkin osaavat: justiin kommentoin Facebookin Raksakimpparyhmään, kun joku oli saanut LVI-suunnittelutyöstä tarjouksen: 8600 €. Me maksettiin alle 10% tuosta hinnasta! Että kyllä ne firmatkin osaa olla härskejä, ei vain bloggarit ole röyhkeitä :S Kyllä firmojen pitäisi kestää pieni tiedonvaihto asiakkaiden välillä.
Lisäksi jutun lopussa käsitellään aika tiukkaan sävyyn passiivitalohanke
Talo Värjölän bloggarin tapaa käsitellä LVI-puolella ilmenneitä ongelmia. Kyseinen projekti on mielestäni varsin mielenkiintoinen projekti, kun ajatellaan koko Suomen siirtymistä passiivi- ja plusenergiataloihin. LVI-laitteisto, niiden asennus, käyttö, huolto ja säätö eivät ole Suomen olosuhteissa ihan yksinkertainen hommeli. Jos jotakin, niin se selviää tästä raksapäiväkirjasta. Tilaaja, pätevä suunnittelija, pienet muutokset toteutuksessa ja selkeäkin homma on ihan sekaisin?
No. Rakennuttajan reaktio? Rakennuttajan rahat ja unelmat ovat kiinni talossa, joka tuntuu olevan aivan susi? Kyllä hemmetissä se kyrsii, ylilyöntejä syntyy. Rakentavampaa olisi varmaankin nyt kirjoittaa vaikka sellainen kaikkien osapuolten kannat esittelevä loppukirjoitelma jos on tullut jotakin haukuttua? Ja siis ennen mitään kirjoituksia selvittää nokakkain asiat. Se kun ei kaikkien yrittäjien kanssa onnistu.
Tällaisia ajatuksia. Lukekaapa se TM:n juttu, vaikka se onkin pitkä ja vähän rönsyileväkin.
P.S. Meilkii jatkuu noi hommat alkuviikosta, oltiin viikon verran lomalla länsirannikolla. Huomenna viedään roskakuorma ku raktorikin taas pelaa ja sitten keskiviikkona alkaa vissiin smyykien laitto :-)
