maanantai 15. maaliskuuta 2010

Vasara ja nauloja

Tontti löytyi keskeltä maaseutua, kahdelle järvelle ja peltoaukealle katsovalta aurinkoiselta metsärinteeltä. Siinä rinteellä muutaman kerran istuessamme päätös syntyi kuin itsestään.



Ensimmäinen askel oli hakea kunnalta suunnittelutarveratkaisu. Vesistöjen läheisyys (kumpaankin järveen suunnitellulta talon paikalta matkaa tasan 200m) ja tietyt luonnonarvot (lähistöllä kasvaa vuorijalavaa, jotakin harvinaista ketokukkaa ja vuosikymmenten takaa on myös liito-oravahavainto) edellyttivät hieman selvittelyä ympäristöviranomaistenkin suunnalta. Onneksi todettiin, ettei hanke vaaranna näitä luonnonarvoja ja rakennusoikeus saatiin.

Jo varhaisessa vaiheessa päätimme, että toteutustapa olisi perinteinen paikalla rakentaminen. Tiedossa oli erittäin ammattitaitoinen, pedantti ja tehokas kirvesmies. Lisäksi omilla appiukoillamme on runsaasti kokemusta rakentamisesta. Apua, neuvoa ja tukea olisi siis saatavissa. Pakettitalojen hinnat tuntuivat myös melkoisen korkeilta valmiusasteeseen nähden.

Suunnitteluvaihe kesti puolisen vuotta, tästä ajasta ammattisuunnittelija oli mukana neljä kuukautta. Aloitimme tutkimalla eri talovalmistajien pohjapiirustuksia internetissä. Lopulta löysimme oman paikkamme ilmansuuntiin ja omiin tilatarpeisiimme prikulleen sopivan pohjan. Siitä aloimme sitten työstää ammattilaisen kanssa.

Tätä kirjoittaessa piirustukset ovat valmiit, rakennuslupahakemus on jätetty ja kuulemma ihan ok. Yllättävän monta iterointikierrosta täytyi käydä läpi, ennen kuin seinät, piiput ja ovet löysivät luontevat paikkansa. Vähensimme myös jonkin verran rakennuksen monimuotoisuutta, yksi erkkeri suoristettiin ja kuistiratkaisua muutettiin. Näillä tavoitellaan energiatehokkuutta ja vähennetään rakennuskustannuksia.







Lopullisessa suunnitelmassa talon huoneistoala on pyöreästi 200m2 ja kerrosala 240m2. Puolitoista kerrosta, paljon ikkunoita ja valoa, lasikuisti ja hyvänkokoiset saunatilat – ne toivoimme ja saimme.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Kai se ajatus oli aina ollut. Rakentaa oma. Ainakin miehelläni, joka rakastaa suoria kulmia. Talo, joka olisi sellainen, kuin haluaisimme, ja kokonaan oma.

Olemme asuneet reilut neljä vuotta maaseudulla, mieheni perheen kotipaikassa. Ajatus maalle muuttamisesta syntyi, kun etsimme pääkaupunkiseudulta perheasuntoa. Kaikki oli niin kallista ja totesimme, että ilman hirvittävän suuren velan ottamista emme saisi haluamaamme kotia tulevalle perheellemme. Olemme kumpikin asuneet lapsuutemme epäkaupunkimaisessa ympäristössä, mies ihan landella ja minä pienen kaupungin laidalla, tilavalla omakotialueella, lähellä luontoa. Pääkaupunkiseudun minikokoiset tontit, ahtaat asuinalueet ja tiivis asuminen eivät vaan täytä vaatimuksia.

Samaan aikaan, 100km länteen Helsingistä, tarjoutui lainattavaksi mieheni kotitilan päärakennus. Keräsimme kimpsumme, minä jäin sopivasti äitiyslomalle ja mieheni sai muutettua työpöytänsä paikan 150 km länteen :-) Remppailimme taloa monet vuodet, mutta nyt, tilan sukupolvenvaihdoksen lähestyessä, syntyi ajatus omasta. Uudesta. Vanhassa on puolensa, mutta se ei ole koskaan valmis eikä sukutalo voi koskaan olla täysin oma.

Tämä blogin tarkoituksena on paitsi toimia meidän raksan päiväkirjana, myös dokumentoida kokemuksia ja käytännön ideoita omakotityömaan materiaalihävikkien pienentämiseksi ja rakennusjätteen käsittelyn parantamiseksi. Työni liittyy tähän aiheeseen.

Liikkeelle lähdetään etsimällä pohjaratkaisua... Siitä lisää seuraavassa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...