perjantai 29. lokakuuta 2010

Sähköjänis hommissa

Meidän erinomainen sähkärimme Sähköjänis on aloittanut hommat, jes!
Taloon on saatu sähköt, olemme siirtyneet kivikaudelta moderniin aikaan :-)
Todisteita on:Aika nopeita miehiä: eilen tätä ei vielä ollut ja tänään kun yhdeksän jälkeen hiippailin kahvitermoksen kanssa paikalle, oli kaappi paikallaan ja miehet jo lähteneet. Mulla olisi ollut suklaakeksejäkin niille?

torstai 28. lokakuuta 2010

Kuvakulmia

Kävin kaivumaakasojen päällä kiipeilemässä (lue: savessa polvia myöten) ja ottamassa kuvia:
Jos haluaisi tältä pellon puolelta kunnon kuvan, täytyisi kiivetä kuuseen noin viiteen, kuuteen metriin- on sen verran jyrkkä tuolta etupuolelta tuo rinne.

Metsän puolelta:
Seuraavat hommat on siis (lämpimän- eli eteis-) kuistin rakentaminen tänne metsän puolelle, sitten vuorilaudoitus umpeen, loput ikkunat paikoilleen.

Peltimiehet tulevat tekemään pellonpuolen parvekkeen alle pellitykset ja terassin katon ja samalla reissulla toivottavasti on tämä lämmin kuisti myös valmis katon tekoa varten.

Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta jumpe miten paljon tässä on erilaisia vaiheita, pieniä hommia ja kaikenlaista häärättävää. Ja joka välissä sitä iankaikkista siivoamista! :-) Mutta sehän on minun lempihommaa...

Ikkunanvuoria olen miettinyt

Ikkunat on minun lemppariaihe ;-) Nyt kun ne on melkein kaikki paikoillaan niin olisi aika pohtia minkämalliset vuorilaudat ikkunoihin laitetaan.

Tämä on siis lähtötilanne:
Olisi tarvista hiukan "hoikentaa" ikkunoiden ilmettä. Ne näyttävät usein paremmilta niin. Erityisesti yläikkunat kaipaavat laihista.

Tässä joitakin kandidaatteja:

Kannustalo Rauhala: liian raskaat minun makuun
Kannustalo Ainola: nämä taas liian rimamaiset
Löytö Alavus-ikkunoiden galleria-sivuilta: aika kiva
Nykyinen kotitalo: en ehkä tällaisia laittaisi (hupsis ikkunapelti maalaamatta edelleen..)
Naapuritalo: jees, tällaiset tehdään!

Tuo on kiva, kun tuo ikkunan päällä oleva koriste levenee, on minusta tyylikäs. Timpurikin tykkäsi.

Asia siis kunnossa :-) Onpa kivaa kun voi kaikki tällaiset asiat päättää ihan itse... :-)

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Talon purku - nettilöytö!

Etsiskelin tietoa purkutöistä ja jätteen käsittelystä, löytyi mielenkiintoinen kuvitettu kertomus suuren, vanhan talon omatoimisesta lajittelevasta purkamisesta:

http://talvitiet.vuodatus.net/page/purkuprojekti

Aikamoinen urakka!

tiistai 26. lokakuuta 2010

Suositaan paikallista!

Tuossa blogin kuvauksessa mainitsen, että tällä raksalla suositaan paikallisia yrittäjiä ja tehdään hankinnat mahdollisimman läheltä. No onko suosittu vai ei, siitä seuraavaksi pieni kirjoitelma (plokkaaja on maailmanparannusvimmassa tänään).

Miten tämä kuva liittyy asiaan?
No ei
mitenkään :-P
Onpahan kiva kesäkuva meidän läskipalloista :-)


Musta on Melli ja ruskea on Mellin äiti Elli. Nimissä vain mielikuvitus rajana :-)

Täällä maalla se on yhtä aikaa kirous ja siunaus, että tarjolla on usein vain yksi tai kaksi yrittäjää per toimiala. Paikalliseen huoltsikan baariin voi mennä pitämään kalluppia, että kukahan semmoisen yhden homman voisi tehdä. Siellä kyllä tiedetään, tiedetään jopa kunkin vaihtoehdon senhetkinen työtilanne.

Se on siis Pertin paja, josta hankinnat tehdään. Soitan tarjousta, luurista kuuluu hämmästynyt murahdus "johan mä sanoin että, hinta on se". Huoltsikan baarin perältä kommentoidaan "mikä ihmeen tarjous, pitääkö kaiken olla aina tarjouksessa? Kai se nyt hyvästä työstä kuuluu ihan tavallinen hinta maksaa."

Totta tuokin.

Hinta nyt ei välttämättä ole täsmälleen sellainen, mitä naapurikaupungissa olisi, se on vähän sen päälle. Mutta ukko on taatusti paikalla ajoissa, tai ainakin sitä voi naruttaa paikalle lupaamalla kahvia ja pullaa :-) Tai kysyä päiväkodin vanhempainillassa että koskas tulet :-) Yleensä aina löytyy joku vipuvarsi. Ja jos huoltsikan baarissa jotain kehutaan jotakin pitkään paikkakunnalla toiminutta, ainakin voi uskoa, että se on hyvä.

Rahan ei saa ratkaista 100% - erityisesti raksalla painoarvoa on annettava toimitusten/palvelujen saatavuudelle ja tietenkin aikataulun luotettavuudelle. Ja maaseudulla tämä puoli voi usein olla paremmin hanskassa esimerkiksi siitä syystä, että naamat tunnetaan ja oman naaman maineesta halutaan pitää kiinni. Ja naapurin kanssa tehdään mielellään hyvää kauppaa.
Ei voi vaan kadota ihmisvilinään, vaan niiden samojen kylän ihmisten eli asiakkaiden kanssa täytyy pärjätä vuodesta toiseen. Maine saavutetaan maalla hitaasti ja menetetään nopeasti.

Kaupungissa voi olla tusina yrittäjää, kilpailutilanne ankarampi ja työt täytyy tehdä kiireessä kun niitä on haalittu liikaa.

Simon sahalta me on ostettu remontinkin aikaan kaikki puutavarat. Kuorma on paikalla todella jämptisti, sahalle voi mennä ja spekuloida ja kysyä. Yleensä Simo vielä soittaa ja kyselee itsekin, että oletteko nyt muistaneet huomioida tämän ja tämän. Samoin Gerkman, vanha tuttu firma - hinnat ok ja asentajat jo tässä vaiheessa tutut. Voi soittaa ja kysyä neuvoa monenlaisista jutuista. Se on hienoa. Luottomiehiä tässä kaivataan.

Sähköjäniskin on tavallaan tuttu, hyvää hänestä kuultu kyllä muutenkin (yhteystiedot näille tuolla plokin "tietoja projektista"-sivulla). Reippaasti kyllä pommittaa meitä, että onko nyt muistettu ajatella sitä ja tätä ja mikä on tilanne :-)

Peltikatto saatiin tuosta ihan läheltä, asennustöihin sattui tulemaan tyttöjen päiväkotikaverin isä :-) Hyvin ajallaan, vaikka tiedettiin, että kattosesonki on syyskesällä kuumimmillaan. Naapuria avitettiin, kivaa.

Suunnittelijat löydettiin lähimaastoista. Otettiin semmoiset mitä kunnan puolelta sanottiin, että ovat ok. Piirustusjutuissa on kyllä ihan hyvä, että rakennustarkastaja tuntee suunnittelijan ja luottaa ammattitaitoon. Paperit etenevät jotenkin sujuvammin? En tiedä.

Timpurina meillä oli Kimmo Vesterisen timpurifirmasta. Kimmo on loistava tekijä. Harmi että muutkin tietää sen :-)

Lohjalla ja Salossa on käyty rautakaupoilla kun lähempänä ei oikein ole. Jari Kaurila Lohjan K-Raudassa on kyllä osannut meitä neuvoa ja tehdä hyviä tarjouksia. Samoin Salossa on saatu hyvää palvelua kun on ollut vaikeitakin kysymyksiä. Ollaan oltu kovin tyytyväisiä. Ja tavarat on aina kyllä saatu nopeastikin aina tontille, kun on ollut tarvis. Reklamoinnit ovat sujuneet öljyttyinä.

Yhden kerran on menty totaalisesti pommiin. Se oli se kattotuolien hankinta. Halpa hinta höynäytti, kun ei keksitty tuotteen laadussa mitään eroa kalliimpiin vaihtoehtoihin nähden. Totuus selvisi: hinta on halpa juu, mutta myyjä oli haalinut liikaa töitä paikatakseen tilanteen. "Kyllä me tiedettiin jo kaksi viikkoa sitten, että me ollaan kaksi viikkoa myöhässä toimituksista, mut jotenkin jäi kertomatta - sä tiedät, meillä on tooooosi paljon töitä, ei me millään keritä kaikkea. Ai sua harmittaa? No voithan sä perua kaupan? Siitä vaan kuule!"

Helppopa tosiaan ostajan lähteä perumaan kauppaa, kun ristikoiden toimitusaika on 3-4 vko ja peruminen tarkoittaisi vastaavaa 3-4 vkon seisokkia työmaalla. Ei muuta kuin tosi huono mieli, kun itse vielä olin sopimassa kauppoja ja uskoin hunajaiset puheet.

Jos toimitusajan tullessa ei myyjää enää huvitakaan tehdä kauppaa, niin miksi tuli tehtyä se tarjous sitten aluenperinkään? Ahneuksissaanko? Onneksi kattotuolit sentään oli ok, huh.

Palatakseni otsikon aiheeseen. Miksi sitten haluttiin suosia paikallista? No ensinnäkin: onhan yrittäjällekin/tekijällekin kivempi kun työmatka on lyhyempi. Se voi tulla meillekin halvemmaksi. Onhan se luontoystävällisempääkin, kun ei ajeta työmatkarallia. Luotettavuus tietenkin ja se, että tuttujen kanssa on kiva toimia, on helppo soittaa ja kysyä. Saa alennuksiakin joskus :-)

(On mietittykin joskus, että olisipa kamalan työlästä, jos ei tunnettaisi näitä erilaisia tekijöitä jo ennestään - jos pitäisi soitella ja etsiä. Ja vielä kilpailuttaa. Kamalan työlästä. Ja varsinkin kun tuo ainoa, missä on rahan perusteella valittu, meni noin tyystin mönkään....)

Ja voihan halutessaan ottaa senkin näkökannan, että kun laskuja pitää maksaa, niin on parempi maksella niitä omalle alueelle. Verot menee oman kunnalle, joka tuottaa meille palveluja. Haja-alueella pienyritystoiminta on kuitenkin iso työllistäjä, joka ylläpitää maaseudun elinkelpoisuutta.

Siis: muistetaan ostaa lähiruokaa, lähisähkömiehiä ja lähipuutavaraa! :-)

maanantai 25. lokakuuta 2010

Terassia ja kellarin väliseinää

Huh huh, se on taas viikonloppu aherrettu. Onpa ihanaa kun noi ikkunat tuli nyt laitettua, ihan loistavaa :-) Tulee taas astetta enemmän sellaista tilan tuntua ja käsitystä lopputuloksesta.

Ikkunoiden ohella on siis paperoitu seiniä umpeen, rakennettu väliseinää kellariin ja tehty terassia.

Terassin kanssa kävi pikku knääpä. Terassin perustus siis tehtiin joskus ammoisna aikoina keväällä. Siihen sitten tietty tehtiin ne tartunnat, joista oli hyvä lähteä ylöspäin niillä pilariharkoilla. Ja sitten siihen loogisesti puutolpat, jotka terassin kattoa kannattelevat.

No terassin katto oli jo melkein valmis kun havaittiin, että terassin tolpat on aivan vinksin vonksin. Niiden pitäisi olla olohuoneen kohdalla ikkunoiden karmien kohdilla, sitten erkkerin nurkissa ja viimeiset terassin nurkissa. Vaan ei...

Rakentajat (ei timpurit, mutta nämä meidän puoliammattilaiset :-) olivat vaan olettaneet, että tartunnat on alhaalla millilleen. Kun ne on meidän jäljiltä (tehtiin alkuvaiheessa innoissamme millintarkkaa...ei enää ihan niin...krhm..). Mutta tartuntojen kohdalla tuli kyllä tehtyä vaan sinnepäin, (kts. kirjoitus anturan valusta) koska heti valun jälkeen alkoi sataa aivan kaatamalla. Ja satoi edelleen kun tartuntoja käytiin laittamassa. Mies yksinänsä yritti mittailla ja asennella...

Kyllä ne "sielläpäin" oli, ei sitä heti silmällä huomannut. Vasta kun katsoi sisältäpäin. Eli aika tarkat ne oli, mutta ei todellakaan niin tarkat, että jälkeenpäin ei olisi ollut tarvetta mitata ennenkuin alkaa muuraamaan.

Tässä korjattu lopputulos:
Kökkeliköö.
No ei se nyt ihan umpipaha ole, huomioiden, että ikkunat on tätä kuvaa otettaessa vielä asentamatta. Ikkunan karminpaksuus ja pokat + terassitolppien kotelointi. Ehkä sitä ei loppuviimetteeks edes huomaa.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Ikkunoita on paikoillaan!

Helou helou,

plokkaaja on täällä edelleen vaikka hiljaista on pidellyt viikon verran - vähän hektinen aika menossa. Sunnuntai-iltamyöhä on aina sopiva aika kirjoitella :-)

Niin! Me laitettiin siis porukalla ikkunoita viikonloppuna. Tai siis miehet laittoi, minä muonitin jälleen kerran :o)

Ekaksi kuvaksi pihatien kuva (kun pikkuipanan huoneen ikkuna on viimeistä hetkeä puhtaana eli siis kokonaan ilman ikkunaa):
Ensimmäinen puolikas päivä meni taas kamoja ja itseä keräillessä, ennenkuin työn vauhtiin päästiin. Lauantain aamupäivällä 2 ikkunaa, iltapäivällä samassa ajassa 7. Perusmeininki.
Tehtiin ensin yksi kokeeksi alakertaan ja sitten aloitettiin varsinaisesti yläkerrasta. Kaikissa ikkuna-aukoissa on ollut viikkojen ajan läpinäkymättömät suojamuovit. Kun muovit otettiin pois ja pantiin ikkunat tilalle, oli aika juhlallinen fiilis katsoa ensimmäistä kertaa esimerkiksi oman makuuhuoneen ikkunasta, kun siitä puulehtien karistua näkee järvelle asti. Fiilis on loistava!
Näkymää meidän ikkunasta (telineet pitää mielikuvitella pois...)
Sama ikkunan kanssa

Yläkerran oleskelutilan ikkunat (näissä alaosassakin aito karmi)

Yläkerran makuuhuoneiden ikkunoista piti tehdä kaksiosaiset sillä ikkunan tulee toimia poistumistienä, jolle on tietyt minimi-mitat. Alempi lasi on siksi kokonainen, siinä on keskikarmin paikalla vain kevyt alumiiniristikko joka muuttaa myös ulkonäköä.
Yläikkunoiden koko 120x140, alakerrassa on 120x150. Mittasuhteissa on jonkin verran eroa:
Alakerran olohuoneen ikkunoissa ristikkomalli pääsee minusta oikeuksiinsa. Minusta nämä onnistui todella hyvin:Sama ulkoapäin eli kuistilta nähtynä (siinä on telineet juuri edessä joten vähän huono kuva):

Lauantaina siis 9 ikkunaa, sunnuntaina 7 (joista 3 niitä isoja olohuoneen ikkunia) jolloin sitten ruuvit loppui vaikka oli haettu kaupasta niiden viimeiset ja kavereiltakin haalittu (terveisiä Tiialle ja Tomille ja kiitos lainasta, aika pitkälle päästiin lopulta kumminkin teidän apuruuveilla :-)
Loppupäivä menikin sitten taas serpoillessa kellarin seinää, siivoillessa ja järjestellessä paikkoja. Illalla kerittiin vielä leffaankin, tekipäs hyvää!
Napapiirin sankareita voi suositella ainakin kaikille omakotirakentajille ja muille ressaantuneille, aivot narikkaan ja naama näkkärille :-)

torstai 14. lokakuuta 2010

Ikkunoiden valinta ainakin onnistui! :-)

Ikkunoita lähdettiin etsimään tutkimalla erilaisia asiakastyytyväisyys- ja teknisiä vertailuja (insinööri ei voi mitään itselleen... :-). Tehtiin laadun suhteen esikarsinta ja sovittiin että Alavus-ikkunat valitaan, jos ovat likimain kilpailukykyisiä hinnan suhteen. Perintöprinsseiksi pääsivät Domus ja .... ja sen toisen unohdin.

"Laatua" pohdittiin siis teknisestä näkökulmasta, mutta miltei yhtä tärkeinä koetimme pitää ikkunoiden ja ovien "käyttömukavuutta" eli miltä niitä tuntuu aukoa ja sulkea. Eli vähän tunnepohjalta. Itse tutkailin myös sitä miltä ne kuulostavat. Rämähtääkö vai kuuluuko mukavampi ääni :-)

Palvelun laatuna pidettiin myös sitä, kuinka toimittaja pystyisi toteuttamaan ikkunamallitoiveemme, joka olis siis tällainen:Ikkunoiden valinnasta kirjoitinkin jo aiemmin täällä.

Kävi sitten niin, että Alavuksen tarjous oli myös kaikista edukkain. Eli oltiin onnekkaita.
Saimme tarjouksen, teimme siihen muutoksia ja korjauksia ja sovimme toimituksen vko 41-42.

Ja tänään sitten saapuivat Kiitolinjalla! Eka fiilis oli että WAU! Onpa ne hienot, etenkin olohuoneen maisemaikkunat on kerrassaan komeat!
Tässä perusikkuna (muoks. tämä koossa 120 x 140cm eli yläkerran ikkuna)
Parvekkeen ovet
Ulko-ovi "Kaarti" sisältäpäin katsottuna (tätä eniten epäröin, muttei osattu oikein muitakaan valita)
Lisää perusikkunaa (koossa 120x150cm eli alakerran ikkuna) ja saunan ikkunat (onko tuossa kolme? Mihin tuo kolmas menee...?)
Olohuoneen maisemaikkunat. 120 x 200, tulevat vierekkäin erkkeriin. Minusta upeat!

tiistai 12. lokakuuta 2010

Terassin teko alkoi

Ja sitten taas juna lähtee eteenpäin. Seuraavaksi on vuorossa eteläpuolen terassin/parvekkeen teko.
Pohjatyönä on muurattu pilariharkoista kuusi pilaria, joille tehtiin keväällä antura samalla kun muullekin talolle.Tällainen on nyt...
Puutavara on 2" x 8" kyllästettyä. Eli ihan tanakka ja tukeva tulee terassista kuten muustakin talosta.
Eilen hommaa vähän aloiteltiin ja tänään päästiin jatkamaan (sen jälkeen kun oli korjattu viimeöisen myrskytuulen ja sateen repimiä ikkunoiden/ovien muovisuojuksia - olipa hyvä että ne sellut oli muuten nyt niiden pressujen sisällä, muuten ne olisi varmaan lennelleet ympäri mäkeä...).
...tällaista yritetään tehdä...
Pientä kalabaliikkia syntyi eilen, kun ruvettiin laskeskelemaan terassin katon korkeutta suhteessa meidän ihaniin maisemaikkunoihin... Oheissa kuvassa katto oli ihan mukavasti ikkunoiden yläpuolella. Rakenneratkaisussa oli kattoa kuitenkin joutunut tuomaan hiukan alaspäin, mikä uhkasi varjostaa olohuoneen....melkein tällä tavalla.
Onneksi meidän suunnittelija on sellainen Nalle, että hänet saa aina kiinni ja vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Eli tuota ylläolevaa rakennetta muutettiin siten että kattoa kannattava (pilarin päällä kuvassa makaava) 2 x 6" palkki kiinnitetäänkin suoraan pilarin kylkeen, jolloin pilarin pituutta voidaan kasvattaa ja näköeste saadaan ylemmäksi.

Torstain-perjantain tienoilla on Alavus-ikkunat luvanneet toimittaa ruudut, eli sitä odotellessa! Ja terassia rakennellessa..

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Vinkki selluvillaan liittyen

Käytännön vinkki selluvillan puhallutusta suunnitteleville. (Olisi pitänyt meidänkin tajuta, koska meille on puhallettu sellua ennenkin. Puhaltaja myös muistutti asiasta, mutta liian myöhään.)

Eli. Kun seinät puhalletaan, tasoitusvaiheessa irtoava ylimääräinen villa on mahdollista siirtää puhalluslaitteen imulla suoraan väli/yläpohjaan MIKÄLI MESTAT OVAT VALMIINA. Eli jo välipohja meidän tapauksessa olisi paperoitu, villan olisi voinut siirtää suoraan sinne. Mutta eipä ehditty, kun asia tuli liian myöhään sitten mieleen.
Meillä (siis 200m2 1,5 krs-talo) irtovillaa jäi lattioille varmaan puolitoista-kaksi höttökuutiota. Olipas kinkkinen homma miettiä, että minne villa saadaan siksi aikaa, että villamiehet seuraavan kerran tulevat. Villa on yllättävän painavaa, vaikka hötöiseltä näyttääkin. Kuivuttuaan sitten alkaa liikuskella ilmavirtojen mukana, tarttua vaatteisiin jne olla joka paikassa. Määrä oli aivan liian suuri laitettavaksi esim. jätesäkkeihin (+ kosteana olisi homehtunut sinne). Meillä olisi myös ollut niitä kuution vetoisia suursäkkejä kolme kappaletta, mutta puolillaankin säkki painoi jo niin ettei kaksin meinattu jaksaa nostaa sitä. Saati kantaa yläkertaan.

Haettiin sitten varastosta neljä pressua, jonka päälle villat koottiin ja reunat käännettiin villakasan päälle. Pressun voi avata, jotta villa kuivuu, ja sulkea kun ympärillä ollaan töissä. Sitten kun villamiehet saapuvat, imuroidaan villa pressujen sisältä yläkertaan.

Reippaasti ylimääräistä hommaahan tuosta tuli, mutta minkäs teet.

Kaivon katsontaa ja tekoa

"Siinä oli aina karjan juottopaikka. Kun sattui oikein kuiva kesä, ja kaivoista vesi loppui, niin Brookilasta voitiin aina hakea. Sieltä ei loppunut vesi koskaan."

Brookilan lähteelle tehtiin eilen meille kaivo.

Sovittiin, että aloitetaan klo 9, mutta pappa soitti jo 8.30 että nyt äkkiä tänne renkaita laskemaan, vesi tulvii niin että monttu sortuu! :-)
10 kaivonrengasta laskettiin ja siinä samassa oli jo kaksi alimmaista veden alla.
Siinäpä se. Ja näppärästi kävi, klo 10.30 kaivo oli jo valmis :-) Iltapäivällä kun käytiin kaivoon kurkkimassa, niin vettä oli jo 3,5 rengasta. Kohta pannaan uppopumppu sinne hommiin.

torstai 7. lokakuuta 2010

Tänään on villapäivä!

Villamiehet saapuivat! Eli seuraavaksi vähän asiaa eristysmateriaalin valinnasta.

Meidän taloon valittiin eristeeksi selluvilla. Lähinnä sen takia, että talon seinärakenteesta tuli näin hengittävä.

Toisena hyvänä puolena oli se, että paitsi luonnonmateriaali, selluvilla on myös kierrätysmateriaali. Eli selluvillan raaka-aineena käytetään kierrätyspuukuitua. Kolmas, eikä varmaan yhtään vähemmän tärkeä peruste oli selluvillan nopea ja kätevä asennustapa: ruiskuasennus. Isot pinnat, pienet rakoset ja ahtaat koloset on kaikki yhtä nopeita tehdä. Tekijäksi valittiin Eloterm, kun se on paikallinen ja antoi myös parhaan tarjouksen. Heistä saimme myös hyvät kokemukset kun teimme remonttia nykyiseen kotiimme.
Selluvillalla eristetyn ulkoseinän rakenne

Viime viestissä kirosin tinttien vievän vuorivillat. Oli siitä jotain hyötyäkin, nimittäin se, että kun uudestaan jouduttiin laittamaan, niin laitettiinkin pellavaa. Vuorivillahan vaatii höyrynsulun, pellava taas käyttäytyy kuten sellukin, eli sopii tietysti paremmin sen pariksi. Tajuttiin vähän myöhään mutta tintti pelasti!

Eli meidän eristysratkaisusta tuli lopulta varsin eko, vaikka se ei ensimmäinen valintaperuste ollutkaan.

Vuorivilla olisi ollut lämmöneristävyys-ominaisuuksiltaan tietysti ihan vastaava, eristyksen mitoituksessa ominaisuudet ovat samat. Mutta halusimme hengittävän rakenteen ja itselleni tärkeää oli myös välttää jätteen syntyä. Vuorivillan leikkely on kuitenkin varsin työläs homma ja silppua syntyy. Vuorivillalle on todella heikosti kysyntää kierrätysmateriaalina, villoituksessa syntyvä jätepalavuori kelpaa lähinnä penkan täytteeksi. Joten ei kiitos meille.

Selluvillaa voi asentaa sekä kuiva- että märkäasennuksena. Märkäasennuksena tehdään pystysuorat rakenteet, kuivana tasot ja ontelot. Kuiva villa tulee asentajille pikkupaaleissa. Pienen rekka-auton perässä on kone, joka sekoittaa selluvillaan liimavettä (märkäasennus) jotta sellu on mahdollista ruiskuttaa pystysuoraan seinään.Paali koneeseen, liimavettä sekaan ja putkea pitkin seinälle
100mm letkua pitkin villa tuodaan sisään taloon ja ruiskutus tapahtuu varsin kätevästi.
Ruiskutuksen jäljiltä pinta jää epätasaiseksi. Pinta tasataan erikseen rullaamalla:jolloin ylimääräinen villa irtoaa ja pinnasta tulee tiivis. Seinän eristyskerros on meillä 200mm, eli nyt asennettiin 150mm. Seuraavaksi tulee ilmansulku, sitten vaakakoolaus, sähkövedot yms ja päälle toisella puhalluksella 50mm (vaihtoehtoisesti kerros pellavaa). Eli kokonaiseristepaksuus 200mm (2009 vaatimukset).

Eristeen päälle sitten normaaliin tapaan levytys ja pinnoitus.

Tässä vielä rakennekuvat ja -selostukset (vuorivillalle, eli meidän rakenne on nyt siis erilainen, tästä kuitenkin ilmenee eristepaksuudet).
Ensi viikolla vuorossa ikkunat - ja timpuritkin tulevat! Eli nyt tapahtuu taas :-)

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Perhe Tiainenkin rakentaa...

Hra ja Rva Tiainen ovat rakentamassa yksitasoratkaisua lähikuuseen. Siis talvipesää.

Ilmeisesti budjetti on heillä (kin) varsin tiukka, koska tarvitsee tulla naapuriin varkaisiin!Tuokin lokonen oli vielä hetki sitten siistillä villanpalalla ummessa..

Ensi viikolla tulee sellunpuhaltaja, joten kaikenlaisia pikku rakosia on tukittu perinteisellä vuorivillalla. Lauantaina oltiin sitten häissä ja päivän verran poissa raksalta. Sillä aikaa oli pitkäkyntiset (tai -nokkaiset) nyppineet villoja varmaan tuhansia nokallisia. Villasilppu oli lattialla kasoissa.

Ja röyhkeyden huippuna olivat käyneet tänään siellä uudelleen, kun mies oli ruokatauolla! Hirmu tohinalla oli taas silputtu, kun lattia oli ennen lounasta juuri harjattu puhtaaksi (harmi ettei ole kuvaa siitä). Nyt meidän raksalla rallattaa siis radio yötä päivää!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...