Suositaan paikallista!

Tuossa blogin kuvauksessa mainitsen, että tällä raksalla suositaan paikallisia yrittäjiä ja tehdään hankinnat mahdollisimman läheltä. No onko suosittu vai ei, siitä seuraavaksi pieni kirjoitelma (plokkaaja on maailmanparannusvimmassa tänään).

Miten tämä kuva liittyy asiaan?
No ei mitenkään :-P
Onpahan kiva kesäkuva meidän läskipalloista :-)

Musta on Melli ja ruskea on Mellin äiti Elli. Nimissä vain mielikuvitus rajana :-)

Täällä maalla se on yhtä aikaa kirous ja siunaus, että tarjolla on usein vain yksi tai kaksi yrittäjää per toimiala. Paikalliseen huoltsikan baariin voi mennä pitämään kalluppia, että kukahan semmoisen yhden homman voisi tehdä. Siellä kyllä tiedetään, tiedetään jopa kunkin vaihtoehdon senhetkinen työtilanne.

Se on siis Pertin paja, josta hankinnat tehdään. Soitan tarjousta, luurista kuuluu hämmästynyt murahdus "johan mä sanoin että, hinta on se". Huoltsikan baarin perältä kommentoidaan "mikä ihmeen tarjous, pitääkö kaiken olla aina tarjouksessa? Kai se nyt hyvästä työstä kuuluu ihan tavallinen hinta maksaa."

Totta tuokin.

Hinta nyt ei välttämättä ole täsmälleen sellainen, mitä naapurikaupungissa olisi, se on vähän sen päälle. Mutta ukko on taatusti paikalla ajoissa, tai ainakin sitä voi naruttaa paikalle lupaamalla kahvia ja pullaa :-) Tai kysyä päiväkodin vanhempainillassa että koskas tulet :-) Yleensä aina löytyy joku vipuvarsi. Ja jos huoltsikan baarissa jotain kehutaan jotakin pitkään paikkakunnalla toiminutta, ainakin voi uskoa, että se on hyvä.

Rahan ei saa ratkaista 100% - erityisesti raksalla painoarvoa on annettava toimitusten/palvelujen saatavuudelle ja tietenkin aikataulun luotettavuudelle. Ja maaseudulla tämä puoli voi usein olla paremmin hanskassa esimerkiksi siitä syystä, että naamat tunnetaan ja oman naaman maineesta halutaan pitää kiinni. Ja naapurin kanssa tehdään mielellään hyvää kauppaa.
Ei voi vaan kadota ihmisvilinään, vaan niiden samojen kylän ihmisten eli asiakkaiden kanssa täytyy pärjätä vuodesta toiseen. Maine saavutetaan maalla hitaasti ja menetetään nopeasti.

Kaupungissa voi olla tusina yrittäjää, kilpailutilanne ankarampi ja työt täytyy tehdä kiireessä kun niitä on haalittu liikaa.

Simon sahalta me on ostettu remontinkin aikaan kaikki puutavarat. Kuorma on paikalla todella jämptisti, sahalle voi mennä ja spekuloida ja kysyä. Yleensä Simo vielä soittaa ja kyselee itsekin, että oletteko nyt muistaneet huomioida tämän ja tämän. Samoin Gerkman, vanha tuttu firma - hinnat ok ja asentajat jo tässä vaiheessa tutut. Voi soittaa ja kysyä neuvoa monenlaisista jutuista. Se on hienoa. Luottomiehiä tässä kaivataan.

Sähköjäniskin on tavallaan tuttu, hyvää hänestä kuultu kyllä muutenkin (yhteystiedot näille tuolla plokin "tietoja projektista"-sivulla). Reippaasti kyllä pommittaa meitä, että onko nyt muistettu ajatella sitä ja tätä ja mikä on tilanne :-)

Peltikatto saatiin tuosta ihan läheltä, asennustöihin sattui tulemaan tyttöjen päiväkotikaverin isä :-) Hyvin ajallaan, vaikka tiedettiin, että kattosesonki on syyskesällä kuumimmillaan. Naapuria avitettiin, kivaa.

Suunnittelijat löydettiin lähimaastoista. Otettiin semmoiset mitä kunnan puolelta sanottiin, että ovat ok. Piirustusjutuissa on kyllä ihan hyvä, että rakennustarkastaja tuntee suunnittelijan ja luottaa ammattitaitoon. Paperit etenevät jotenkin sujuvammin? En tiedä.

Timpurina meillä oli Kimmo Vesterisen timpurifirmasta. Kimmo on loistava tekijä. Harmi että muutkin tietää sen :-)

Lohjalla ja Salossa on käyty rautakaupoilla kun lähempänä ei oikein ole. Jari Kaurila Lohjan K-Raudassa on kyllä osannut meitä neuvoa ja tehdä hyviä tarjouksia. Samoin Salossa on saatu hyvää palvelua kun on ollut vaikeitakin kysymyksiä. Ollaan oltu kovin tyytyväisiä. Ja tavarat on aina kyllä saatu nopeastikin aina tontille, kun on ollut tarvis. Reklamoinnit ovat sujuneet öljyttyinä.

Yhden kerran on menty totaalisesti pommiin. Se oli se kattotuolien hankinta. Halpa hinta höynäytti, kun ei keksitty tuotteen laadussa mitään eroa kalliimpiin vaihtoehtoihin nähden. Totuus selvisi: hinta on halpa juu, mutta myyjä oli haalinut liikaa töitä paikatakseen tilanteen. "Kyllä me tiedettiin jo kaksi viikkoa sitten, että me ollaan kaksi viikkoa myöhässä toimituksista, mut jotenkin jäi kertomatta - sä tiedät, meillä on tooooosi paljon töitä, ei me millään keritä kaikkea. Ai sua harmittaa? No voithan sä perua kaupan? Siitä vaan kuule!"

Helppopa tosiaan ostajan lähteä perumaan kauppaa, kun ristikoiden toimitusaika on 3-4 vko ja peruminen tarkoittaisi vastaavaa 3-4 vkon seisokkia työmaalla. Ei muuta kuin tosi huono mieli, kun itse vielä olin sopimassa kauppoja ja uskoin hunajaiset puheet.

Jos toimitusajan tullessa ei myyjää enää huvitakaan tehdä kauppaa, niin miksi tuli tehtyä se tarjous sitten aluenperinkään? Ahneuksissaanko? Onneksi kattotuolit sentään oli ok, huh.

Palatakseni otsikon aiheeseen. Miksi sitten haluttiin suosia paikallista? No ensinnäkin: onhan yrittäjällekin/tekijällekin kivempi kun työmatka on lyhyempi. Se voi tulla meillekin halvemmaksi. Onhan se luontoystävällisempääkin, kun ei ajeta työmatkarallia. Luotettavuus tietenkin ja se, että tuttujen kanssa on kiva toimia, on helppo soittaa ja kysyä. Saa alennuksiakin joskus :-)

(On mietittykin joskus, että olisipa kamalan työlästä, jos ei tunnettaisi näitä erilaisia tekijöitä jo ennestään - jos pitäisi soitella ja etsiä. Ja vielä kilpailuttaa. Kamalan työlästä. Ja varsinkin kun tuo ainoa, missä on rahan perusteella valittu, meni noin tyystin mönkään....)

Ja voihan halutessaan ottaa senkin näkökannan, että kun laskuja pitää maksaa, niin on parempi maksella niitä omalle alueelle. Verot menee oman kunnalle, joka tuottaa meille palveluja. Haja-alueella pienyritystoiminta on kuitenkin iso työllistäjä, joka ylläpitää maaseudun elinkelpoisuutta.

Siis: muistetaan ostaa lähiruokaa, lähisähkömiehiä ja lähipuutavaraa! :-)