Pari kirjoitusta taaksepäin taisin hehkuttaa, miten kiva on kun saa kaiken päättää itse.. Mitä jos ei tiedä mitä mieltä on? Tai niinkuin tavallisesti, mielipide on "vahva ehkä".
Kaikki alkoi siitä, kun peltimiehet asensivat parvekkeen aluspellityksen ja sen alle vesikourun, mustan. Katsoin hetken aikaa valkoisen terassipylvään kohdalla uhmakkasti töröttävää mustaa rumaa ränninstumppia.
Tuotanoin, kuusi terassipylvästä, joista yhden peittää musta syöksytorvi..? Eli pellolta katsottuna viisi valkoista terassitolppaa ja yksi musta.
"Tuotanoin, se on musta. Kerkiikö vielä muuttaa sen?"
"Se on musta juu. Kaikki rännit on mustia. Kourut ja tikarappusetkin. Niinkuin tilaus oli."
"Kerkiikö vielä muuttaa sen?"
No kökkö, jokaisen ihanan valkoisen nurkkalaudoituksen viereen sururaamiksi musta vesiränni. Räystäskourut ovat jo mustat ja paikoillaan, niitä ei paljon enää muutella (vaikka sekin kävi jo mielessä). Ei näitä tajua miettiä ennenkuin ne on paikoillaan ja vääränväriset.
No soittoa Kimille Mustion Teräkseen. "Kerkiikö vielä muuttaa?"
"-Joo voidaan tehdä kuinka vaan. Sä halusit ne mustat ensin mutta voidaan tehdä kuinka vaan."
Kyse on siis tästä:
Rännit ja kourut valkoiset (sadevesiojärjestelmä ei paljon erotu valkoisesta räystäslaudoituksesta ja valkoisista nurkkalaudoista):

Kimin ehdotus oli, että jättää mustat rämmikourut, koska valkoiset likaantuvat helposti ja ovat sitten rumat - ja laittaakin kaveriksi valkoiset syöksytorvet. Tikarappuset olisi voinut tilata tässä vaiheessa vielä valkoisenakin, mutta "ne kyllä äkkiä likastuvat käytössä ja ovat sitten joka tapauksessa jonkin muun kuin valkean väriset".
Tässä esimerkki, jossa katon väriset kourut ja eriväriset syöksytorvet:

Uutta puhelua Kimille:
"Sittenkin ne valkoiset tikaraput!"
"-Oookei *raskas huokaus*."
Aina ei niin helppoa tämä päätöksen tekeminen ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti