torstai 8. syyskuuta 2011

Osoitteenhakuretkellä

Tällaisessa pikkukylässä on kaikenlaisia hauskoja erityispiirteitä, jotka jaksaa naurattaa. Nimittäin vaikka meillä toki on byrokratiaakin, niin huomattavasti vähemmän kuin isommilla kirkoilla!

(Tähän väliin vaan muuten vaan nyt kuva uudesta naapurista, lapinlehmä Inarista :-)
Lasta balettitunnilta odotellessani kävin moikkaamassa kunnantalolla tuttuja ja kysyin samalla että miten meidän kotitien merkinnät hoidetaan. Kaivettiin siellä sitten yhteistuumin siivouskomerosta meidän kotitien viitta ja lyötiin minulle käteen. Ei muuta kuin kyltti kainaloon ja sen suuremmitta seremonioitta kotiin :-)

Silloin ajat sitten jo meidän piti anoa kotitiellemme nimeä kunnalta. Nimeä sai itse ehdottaa, mikä tuntui aika veikeältä. Sanottiin vain, että kunhan nimi päättyy -tie, -polku tai vastaavasti. 

Ruonanhakahan se alue on nimeltään ja oikeastaan tarkemmin sanottuna talo on Brookkilan rinteessä. Ja alempana on sitten Orhinkoppeli (koppeli tarkoittaa "aidattua nurmialuetta"). Käärmepuun paikaksi jotkut sanovat (joskus ammoisna aikoina on lehmiä haasta haettaessa nähty ilmeisesti kyyn synnyttävän puussa ja sieltä on putoillut lehmityttöjen niskaan käärmeitä, hyij.)

Tiemme varrella ei ole muuta vakituista asutusta, muita rakennuksia kyllä. Joten saimme tosiaan ihan yksin valita tien nimen.

No ruvettiin sitten tutkimaan karttaa ja katselemaan lähiseutujen nimistöä. No eihän täälläpäin ole ollut tapana nimetä paikkoja ollenkaan -tie -päätteisesti vaan vain suoraan paikannimen perusteella. Ehdotimme sitten että:
Vähän se kyllä aiheutti nikottelua, mutta kunnille suunnattua ohjeistusta tutkittaessa selvisi, ettei asia ole mitenkään ehdoton. Tiennimeen ei tarvitse välttämättä lisätä mitään päätettä, vaikka se onkin suositeltavaa. Siispä Ruonanhaka. Ja numeroakin sai ehdottaa itse, ja kun risteykseen matkaa 100m, niin maaseudun tavan mukaan se on silloin numero 10.

Ruonanhaka 10. Mainio osoite!

Alkuviikosta pidettiin myös tontinlohkomistilaisuus. Tässä yhteydessä muodostettu tila sai nimen alkuperäisimmän (ruotsinkielisen) nimensä mukaisesti eli se on nyt Brokila. Suomenkielelle muokkautunut versio on Brookkila. Meidän tontti rajautuu siis kuvassa Brookkilan peltoon ja yläpuolella metsän halki kiemurtelevaan tiehen.Tiehen, joka on siis Ruonanhaka-niminen (eikä se näy vielä missään kartoissa) sekä sivuilla valkoisella hahmoteltuihin rajoihin.
Semmoista tänään.

Raviurheilua käytiin koettamassa eilen Vermossa, tällä kertaa meni aika kivasti kun tuli kerrassaan voitto :-)))) Oltiin miehen kanssa kumpikin paikalla katsomassa. Masi-heppa oli kirissä jäätävä! (Lähtee videolla raiteelta kaksi eli eturivistä, toiseksi sisimmäiseltä radalta ja juoksee alussa toisena). Taas jaksaa raksaa :-)

2 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Hieno osoite ja loistava loppukiri :)

Sulo-Helmi kirjoitti...

Olin varmaankin noin 7-vuotias, kun kotikyläni tiet nimettiin. Olin isän kanssa pystyttämässä kylttiä, tai lähinnä katselin vieressä. Tien päässä sijaitsee "Perkiö". En tiedä tarkoitetaanko sillä metsää vai niiden keskelle jääviä peltoja, mutta siitä tie sai nimekseen Perkiöntie :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...