torstai 19. toukokuuta 2011

Savupiipussa halkeama

Näinkin voi siis käydä, kun huono tuuri alkaa vaivaamaan.

Huomasin eilen, että kun tuota takkahuoneen takkaa oli nyt alettu lämmittää, piippu on haljennut harkkosaumasta vaakasuunnassa (kuvassa vielä ehjä). Halkeama on kuvassa näkyvästä savupellistä noin 25-30cm alaspäin. Hormiliitoksen kohdalla.
Voi myrkky. No ei valtavan iso asia, mutta kyllä kyrsii nyt, kun alkaa olla jo turnausväsymystä :( Tietysti kaikki tulisijojen rakenteissa halkeamisongelma on aina huolestuttavampi asia, kuin joku muu satunnainen ruma halkeama jossain kiviseinässä.

Halkeama on suuruusluokkaa 0,5-1mm. Eli viiden metrin päästä sen erottaa jo.

Korostan nyt heti kärkeen, että tällä tietoa en epäile Schiedelin tuotetta enkä piipun muuraajaa (muuraustyö on sinänsä helppoa eikä virheidentekomahdollisuuksia ole monia). Enkä epäile takkamuurariakaan. Eivätkä he epäile toisiaan. Epäilemme yhdessä, että meillä on tässä asioiden summa.

Meillähän kävi siis niin, että  kun piippua alettiin tehdä, muurattiin hormiliitosharkko erehdyksessä alas, vaikka sen olisi pitänyt makkaranpaistotakassa tulla ylös - siis kun kyseessä ei ole varaava takka.

Uusi hormiliitos tehtiin sitten Schiedelin ohjeiden mukaan niin, että leikattiin uusi reikä hormille ja Schiedel toimitti liitospalan siihen. Tämä on ihan ok. Tuli ihan nätti ja no problem. Hormireikä tuli sille korkeudelle jolle takkamuurari sen toivoi, eli noin 150 senttiin. Siinä sattui olla harkkojen saumakohta, mutta sekin oli Schiedelin mukaan ihan jees.

Sitten piippu olikin käytössä koko talven kun kamina oli siinä kiinni. Silloin ei vielä tullut halkeamia.

Sitten muurattiin tuo takka siihen kylkeen. Lämmitettiin takkaa kyllä silloin alkuvaiheessa vähäsen, lähinnä pieniä kuivatustulia. Varsinaisessa käytössä se ei ole ollut, koska lämmöt tuli päälle maaliskuulla. Sen jälkeen onkin ollut lähinnä sitä ongelmaa, että talo tahtoo kuivua liikaakin, puupanelit ja lattia voi kärsiä siitä. Ei siis ole poltettu takkoja, vaan annettu puutavara kuivua hitaasti ja rauhassa.

Nyt sitten oli muurari tulossa pinnoittamaan takkoja, lykättiin tulet kumpaankin takkaan, jotta mahdolliset hiushalkeamat tulevat esiin ja voidaan ne paikata vielä. Ja räks, halkesikin piippu!

Soitin Schiedelille. Ystävällinen myyntipäällikkö Pasi kertoi, että tällaisissa tapauksissa syy tapahtumalle voi olla joku seuraavista:

- Jos piippu on katon lappeella kaukana harjasta, sellaisena talvena kuin viime talvi oli, voi lumikuorma aiheuttaa jännityksiä. Piippu olisi hyvä suojata lumiesteellä, ettei katolla liukuva lumi pääse törmäämään piippuun. (Meidän piiput on melkein harjalla, ei pitäisi olla tätä ongelmaa.)
- Jos piippu ei pääse välipohjarakenteiden sisällä liikkumaan vapaasti, voi syntyä jännityksiä. Palovilla toimii laakerina (sitä meillä on runsaasti)..
- Jos laastia on purskahtanut piipun sisuksiin, sisuskalut voivat olla muurautuneet yhteen ja tällöin piippuun voi tulla murtuma. No en usko, että tällainen jää kovin helposti huomaamatta.
- Savupellin kohta on sellainen, johon murtumia voi tulla, jos piippu liikkuu. Meillä murtuma on pellin alapuolella, eli siinä osassa, joka pitäisi nimenomaan olla kestävin osa, jos piippu heilahtaa vaikka lumikuorman takia.
- Hormiliitoksen kohdasta rakenne voi jäädä kantamaan. Silti liitospalaakaan ei välttämättä tarvitse käyttää (meillä ei käytetty) vaan liitoksen voi tehdä perinteiseen tapaan muuraamalla ja onnistuu. (Tätä tietysti on tässä vaiheessa vaikea poissulkea, mutta meidän muurari on kyllä erittäin kokenut ja luotto on kova.)

No, näistä mainituista syistä yksikään ei näyttäisi kovin todennäköiselle. Todennäköisempi syy tälle halkeamalle lienee yksinkertaisesti harkkokuoren lämpölaajeneminen. Se, että hormiliitos on harkkosauman kohdalla ja se, että kyseessä on ei-varaava takka, jossa palokaasut menevät aika kuumina suoraan hormiin, ovat varmaan tässä osasyynä. Lämpökuorma on vaan niin suuri ja sauma liikkuu.

Sovittiin, että piippu kuvataan kameralla sisältäpäin ja tsekataan, ettei sisähormi ole liikkunut tai murtunut tms. Schiedel tulee tekemään sen kahden viikon sisällä.

Muurari tuli aamulla ja korjasi halkeaman. Täytynee varmaan sipaista vähän tummempi pinnoite siihen päälle, jos kosmeettinen haitta jää.

Että näin täällä tänään ja mitähän seuraavaksi.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meillä paikallinen palotarkastaja sanoi että tulevaisuudessa kevyt piipuissa muhii suuret ongelmat. Miksei ihmiset tee satoja pelanneesta tiilestä, jossa lämpökin jää asuntoon??

Tuollaista pahempi halkeama kun sattuu sopivasti yläpohjaan, niin tuskin sitä tulee huomattua muuten kuin silloin kun on torppa tulessa.

Anonyymi kirjoitti...

Se piippu pitää verkottaa kauttaaltaan, jos haluaa halkeaman jäävän näkymättömiin. Samoin oikeiden aineiden käyttö on äärimmäisen tärkeää. Antiikki laasti on ehkä surkeimmasta päästä, siihen tulee varmasti halkeamia.

Vasara ja nauloja kirjoitti...

Piippu verkotettiin halkeaman kohdalta eilen. Katsotaan miltä se alkaa näyttää. Sinänsä ulkonäkövirhe ei niinkään haittaa.

Edellisen anonyymin viestiin: itse pohdiskelin näitä samoja, mutta päädyin kuitenkin toiselle kannalle. Harkkopiipun etuna tiilipiippuun verrattuna on kaksinkertainen rakenne. Jos kuori menee rikki, tiilipiippu jo falskaa, mutta harkkopiipussa on vielä sisäputki sekä villakin vielä. Enkä käyttäisi sanaa kevytpiippu. Kyllä se melko jykevä peli on. Nuo peltiset pikapiiput ovat sitten asia erikseen. Sellaista en laittaisi.

Kiitos vielä palotarkastajasta muistuttamisesta. Olen itse miettinyt, että lämpökamerakuvaus voisi olla kiinnostava koko talonkin rakenteiden tsekkaamisen kannalta. Samalla voisi lämmitellä uunin ja katsoa miltä piippu näyttää.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...