Huomasin eilen, että kun tuota takkahuoneen takkaa oli nyt alettu lämmittää, piippu on haljennut harkkosaumasta vaakasuunnassa (kuvassa vielä ehjä). Halkeama on kuvassa näkyvästä savupellistä noin 25-30cm alaspäin. Hormiliitoksen kohdalla.
Halkeama on suuruusluokkaa 0,5-1mm. Eli viiden metrin päästä sen erottaa jo.
Korostan nyt heti kärkeen, että tällä tietoa en epäile Schiedelin tuotetta enkä piipun muuraajaa (muuraustyö on sinänsä helppoa eikä virheidentekomahdollisuuksia ole monia). Enkä epäile takkamuurariakaan. Eivätkä he epäile toisiaan. Epäilemme yhdessä, että meillä on tässä asioiden summa.
Meillähän kävi siis niin, että kun piippua alettiin tehdä, muurattiin hormiliitosharkko erehdyksessä alas, vaikka sen olisi pitänyt makkaranpaistotakassa tulla ylös - siis kun kyseessä ei ole varaava takka.
Uusi hormiliitos tehtiin sitten Schiedelin ohjeiden mukaan niin, että leikattiin uusi reikä hormille ja Schiedel toimitti liitospalan siihen. Tämä on ihan ok. Tuli ihan nätti ja no problem. Hormireikä tuli sille korkeudelle jolle takkamuurari sen toivoi, eli noin 150 senttiin. Siinä sattui olla harkkojen saumakohta, mutta sekin oli Schiedelin mukaan ihan jees.
Sitten piippu olikin käytössä koko talven kun kamina oli siinä kiinni. Silloin ei vielä tullut halkeamia.
Sitten muurattiin tuo takka siihen kylkeen. Lämmitettiin takkaa kyllä silloin alkuvaiheessa vähäsen, lähinnä pieniä kuivatustulia. Varsinaisessa käytössä se ei ole ollut, koska lämmöt tuli päälle maaliskuulla. Sen jälkeen onkin ollut lähinnä sitä ongelmaa, että talo tahtoo kuivua liikaakin, puupanelit ja lattia voi kärsiä siitä. Ei siis ole poltettu takkoja, vaan annettu puutavara kuivua hitaasti ja rauhassa.
Nyt sitten oli muurari tulossa pinnoittamaan takkoja, lykättiin tulet kumpaankin takkaan, jotta mahdolliset hiushalkeamat tulevat esiin ja voidaan ne paikata vielä. Ja räks, halkesikin piippu!
Soitin Schiedelille. Ystävällinen myyntipäällikkö Pasi kertoi, että tällaisissa tapauksissa syy tapahtumalle voi olla joku seuraavista:
- Jos piippu on katon lappeella kaukana harjasta, sellaisena talvena kuin viime talvi oli, voi lumikuorma aiheuttaa jännityksiä. Piippu olisi hyvä suojata lumiesteellä, ettei katolla liukuva lumi pääse törmäämään piippuun. (Meidän piiput on melkein harjalla, ei pitäisi olla tätä ongelmaa.)
- Jos piippu ei pääse välipohjarakenteiden sisällä liikkumaan vapaasti, voi syntyä jännityksiä. Palovilla toimii laakerina (sitä meillä on runsaasti)..
- Jos laastia on purskahtanut piipun sisuksiin, sisuskalut voivat olla muurautuneet yhteen ja tällöin piippuun voi tulla murtuma. No en usko, että tällainen jää kovin helposti huomaamatta.
- Savupellin kohta on sellainen, johon murtumia voi tulla, jos piippu liikkuu. Meillä murtuma on pellin alapuolella, eli siinä osassa, joka pitäisi nimenomaan olla kestävin osa, jos piippu heilahtaa vaikka lumikuorman takia.
- Hormiliitoksen kohdasta rakenne voi jäädä kantamaan. Silti liitospalaakaan ei välttämättä tarvitse käyttää (meillä ei käytetty) vaan liitoksen voi tehdä perinteiseen tapaan muuraamalla ja onnistuu. (Tätä tietysti on tässä vaiheessa vaikea poissulkea, mutta meidän muurari on kyllä erittäin kokenut ja luotto on kova.)
No, näistä mainituista syistä yksikään ei näyttäisi kovin todennäköiselle. Todennäköisempi syy tälle halkeamalle lienee yksinkertaisesti harkkokuoren lämpölaajeneminen. Se, että hormiliitos on harkkosauman kohdalla ja se, että kyseessä on ei-varaava takka, jossa palokaasut menevät aika kuumina suoraan hormiin, ovat varmaan tässä osasyynä. Lämpökuorma on vaan niin suuri ja sauma liikkuu.
Sovittiin, että piippu kuvataan kameralla sisältäpäin ja tsekataan, ettei sisähormi ole liikkunut tai murtunut tms. Schiedel tulee tekemään sen kahden viikon sisällä.
Muurari tuli aamulla ja korjasi halkeaman. Täytynee varmaan sipaista vähän tummempi pinnoite siihen päälle, jos kosmeettinen haitta jää.
Että näin täällä tänään ja mitähän seuraavaksi.
