Perjantaina kävi meidän maalarimestari Pena tontilla, suunniteltiin sisätöitä ja juteltiin ulkovuorauksen rakenteesta. Sama mies on tehnyt meille kaksi kierrosta remontteja tähän nykyiseen tupaseen. Taattua laatua. Vai mitä sanotte siitä, että meillä on iiisokuvioisella tapetilla tapskattu seinä, joka on 5m matkalla 25 senttiä vino - eikä sitä kukaan huomaa, että siinä olisi jotain erikoista. Silmänkääntötemppuja :-)
No niin. Suunnitellaan hänen kanssa urakkahommaa olohuoneesta ja ruokailutilasta, yläkerran telkkaritilasta - sekä kaikkien lattioiden kolminkertainen maalaushomma. Harjoitellaan sitten itse tapetointia (ajalla jota meillä ei ole) yläkerran makkareissa.
No kierreltiin sitten ulkona ja sisällä. Kerään tähän maalaamiseen liittyviä neuvoja ja asioita, joista hän huomautti - jos vaikka jollekin toiselle rakentajalle olisi iloa.
Ensinnä otin puheeksi
lattiamaalin valinnan. Että Permo, Betolux vai mikä. Hän suositteli uudelle lattialle ehdottomasti Betolux Akvaa - siis vesiohenteista maalia.
No uretaanialkydimaalilla (Betolux) ja vesiohenteisella polyuretaaniakrylaattimaalilla (Betolux Akva) onkin paljon eroja - tämä on varmaan selvä asia useimmille mutta ei minulle, joten kirjoitanpa siitäkin.
Käryt eli VOCit eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet, niin. Niitä on Betoluxissa 500 g/l, Betolux Akvassa 140 g/l.
Asia on maalarin työturvallisuuden kannalta tärkeä ja ilmeisesti nykyisin on niin, että isoja VOC-määriä sisältäviä maaleja käytetään vai perustelluissa poikkeustilanteissa - eli kun ei muuta voida. Vesiohenteista maalia on hyvä käyttää siksikin, että korjausmaalauskin onnistuu sitten ilman, että tarvitsee muuttaa pois talosta siksi aikaa :)
Permo hylättiin sen kellastumisen takia tässä vaiheessa ja maalarimme epäili, että lämmitetyssä lattiassa kellastumisilmiö eli maalin koostumuksen hajoaminen olisi voimakkaampi. Mikä onkin ihan järkeenkäypää, että maalia lämmittäessä öljy erottuu. Että ei todellakaan valkoista puulattiaa lattialämmityksen päälle - öljymaalilla. Täytyy tutkia vielä tarkoin, että kestääkö se vesiohenteinen lämmittämistä paremmin. Vielä hiukan haaveilen valkoisesta puulattiasta yläkertaan.
No sitten mentiin pihalle ja puhuttiin ulkomaaleista ja vuorauksen hengittävyydestä. Kerroin, että olimme maalanneet Vinhalla - syystä, että se on hengittävämpi kuin perinteiset öljymaalit. Maalari-Pena kertoi, että nyt on Teknoksella sellaista kuin Nordica Eko, joka on hengittävyydeltään paras mahdollinen. Vinhakin (tyypiltään puunsuoja) on okei, pääasia ettei vanhanaikaista öljymaalia. Hengittävyys on vuoraukselle elinehto.
Tutkittiin sitten vähän meidän ulkovuorauksen rakennetta ja siitäpä löytyi pari asiaa, joissa olisi voinut miettiä pidemmälle.
Ensinnä se vuorauksen vesipellitys. Se tulee väärässä välissä ylös seinälle ja liian pitkälle:
Eli se pelti olisi pitänyt viedä tuonne vaakarimoituksen taakse, jotta vuorauksen ja pellin välissä olisi ollut ilmarako. Se pelti olisi saanut myös jäädä vähän lyhyemmäksi, eli ei nousta noin paljon seinälle, kun ei se siellä mitään hyödytä. Sama koskee vuorauksen katkolaudan päällä olevaa vesipeltiä. Maalarin tuomio oli, että tuurilla vältytään vuorauksen alapään märäntymiseltä noin 15-20 vuoden aikajänteellä. Että onneksi tuli valittua hengittävä maali, muuten ei olisi toivoakaan. Että näitä on kuulemma korjattu ja paljon.
Toinen juttu: vesipelti pitäisi laittaa myös tuonne ikkunan päälle. Tämä ikkuna on suoraan länteen, josta päin täällä lounaassa sateet ja myräkät yleensä tulevat. Yläkerran ikkunat ovat turvassa riittävän leveän räystään alla. Samoin alakerrassa pitkien sivujen ikkunat ovat suojassa, mutta alakerran päätyjen ikkunat tulisi pelittää. Tämä käsittääkseni oli suunnitelmissakin - mutta on unohtunut hankkia ne pellit.
Muuten kyllä saatiin kehuja, että ok näköinen mökki ja värikin siedettävä ;-)
Löpisen varmaan taas ihan päivänselvyyksiä noiden maalien kanssa, mutta kiitos mielenkiinnosta kumminkin jos tänne asti jaksoit lukea :-) Hyvää sunnuntaita!
