Meille tuli tosiaan viime viikolla lasti ekovillalevyä. Runko on eristetty puhallusvillalla 150mm ja sen päälle tuleva 50mm päätettiin sitten ottaa levyvillana, mm. siitä syystä, että kun ikkunat ovat paikallaan jo, niin märkäpuhalluksessa olisi syntynyt kohtuullinen sotku.
Ekovillalevyä on tarjolla 50-150 mm paksuuksilla ja levyn äärimitat ovat 565 x 870mm. Eli oppitunti 1: muistakaa se koolausväli 56,5cm - ei ole ihan halvinta villaa tämä!
Eka moka meillä tuli kun koolattiin lattiaa tietysti hiukan liian kapealla välillä. Ongelma tuli siinä, että koska alla on se ontelolaatta, niin se aiheutti jo jonkin verran rajoitusta koolauksen tekoon (saumat yms). Joka tapauksessa koolausvälistä tuli hiukan liian kapea, Jokaisesta levystä joutuu leikkaamaan vähän pois. Turhaa työtä, pöh.
Lukematta sen kummempia ohjeita (hehe savun hälvettyä otetaan ohjekirja käteen) yritettiin villaa leikata tavallisella villaveitsellä. Eikä mihinkään! Sahalaita ei leikannut pätkääkään. Noh, ohjeissa luki että Fiskarsilla on villaveitsi, joka olisi mainio tähän. Haettiin sitten kotoa tavallinen filerausveitsi ja paras leipäveitsi ja teroitinkone. Johan alkoi lyyti kirjoittamaan :-) Fiskarsilaisella leipäveitsellä leikkaa kyllä parocciakin parhaiten, ihan vinkkinä.
No sittemminhän homma on edennyt hyvin. Lattioilla on se ensimmäinen 50mm. Karulle se kermanvärinen villa kyllä näyttää nyt, kun vieressä on rapattu ja kengät sotkeneet sitä...
Sitten on jäänyt kasa sitä villasuikaletta tähteeksikin. Soitin äsken Ekovillalle ja kysyin, että voikos sitä ekovillalevyä polttaa uunissa, kun meillä on raksalla kaminassa tuli ja sinnehän ne pienet riekaleet menisi talon lämmikkeeksi jätepuun seassa. Ekovillasta sanottiin, että levy - kuten puhallusvillakin - on palosuojattu pinnoiltaan (boorilla). Leikkauspinnoilta eli levyn sisältä ei ole suojattu eli periaatteessa jätepalat voi polttaa puun mukana. Huomattiin kyllä, että palaa tosi kuumana (vrt. sahanpuru) eli täytyy varovasti käyttää.
Alkuvaiheessa täytyy kyllä kerätä ne palat vaan talteen, on nimittäin tosi paljon kaikenlaisia pieniä rakoja, minne ne kapeat kaistaleet on ihan omiaan. Ekovillan setä myös neuvoi, että jos yläpohja tms puhallusta ei ole vielä tehty, kannattaa ne palaset ja ylimääräiset levyt laittaa sinne alle, niin ei mene hukkaan.
Ja raksan jätepuun polttamisesta: niitä joulunalus-hirmupakkasien öitä lukuunottamatta meidän taloa ei ole ostoenergialla lämmitetty päiväsaikaan ollenkaan. Hyvin on pärjätty jätepuulla ja vähän on tietysti appiukon halkopinolla vierailtu - mutta pääosin omalla puulla :-) Ja ihan hirmu määrähän sinne uunin kitaan on tavaraa mennytkin.

Paikalla rakentaen syntyvästä 200-neliöisestä, 1,5-kerroksisesta puutalosta tulee nelihenkisen perheen kotikolo. Kesällä 2009 käynnistyi suunnittelu, huhtikuussa 2010 itse rakentaminen ja marraskuussa 2011, kaikenkaikkiaan 2,5 vuoden jälkeen, pääsimme vihdoin muuttamaan uuteen ihanaan kotiin.
Raksapäiväkirjan ohella kirjoituksia rakennusjätteestä ja jätteen vähentämisestä pikkuraksalla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eristys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eristys. Näytä kaikki tekstit
tiistai 18. tammikuuta 2011
Ekovillalevy - ensikokemuksia
Tunnisteet:
ekovilla,
eristys,
jätteen vähentäminen,
rakennusjäte,
selluvilla
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Puukiukaan verran villaa
Tiedote rakennustarkastajalle:
Kiukaan hormin viereen mahtui kuin mahtuikin 100mm palovillaa! Eli hormille luokka T600 eli puukiuas, tackar och pockar :-)
Kuva sen todistaa: 2kpl 50mm palovillalevyjä sujahti siihen rakoseen ja toiselle puolelle myös ja päätyyn tökkäsin kolme kappaletta 50mm levyjä, kun kerta mahtui. Toiseen päähän (jonka hormi on takkahuoneen makkaratakan rööri T400) mahtui vain 50mm.
Toinen piippu on sitten T400 kumpikin, päätyihin tuli se 50mm ja pitkille sivuille mahtui noin 80mm kummallekin puolelle. Tungin täyteen, kun sitä villaa oli riittävästi.
Kiukaan hormin viereen mahtui kuin mahtuikin 100mm palovillaa! Eli hormille luokka T600 eli puukiuas, tackar och pockar :-)
Kuva sen todistaa: 2kpl 50mm palovillalevyjä sujahti siihen rakoseen ja toiselle puolelle myös ja päätyyn tökkäsin kolme kappaletta 50mm levyjä, kun kerta mahtui. Toiseen päähän (jonka hormi on takkahuoneen makkaratakan rööri T400) mahtui vain 50mm.
Toinen piippu on sitten T400 kumpikin, päätyihin tuli se 50mm ja pitkille sivuille mahtui noin 80mm kummallekin puolelle. Tungin täyteen, kun sitä villaa oli riittävästi.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Yläpohjan villoitus
No niin! Elotermin auto on taas pihassa ja Bromanin Pentti on apumiehistöineen hommissa :-) Tosi kaunis talvinen aamupäivä on ja pakkasta sen verran että eteiskuistin seinien märkäpuhallusta ei päästä tekemään.
Mutta vintille saadaan villat ja eteisenkin katto täyteen.
Montaa sekuntia ei viitsinyt vintin luukussa kurkistella kun silmät, nenä ja kameran linssi oli täynnä höttöä.
Eli vintille on tilattu 45 senttiä villaa. Tuo kattotuolin alapaarre, jonka päällä Pentti istuu, on 20cm, eli siitä pääsee vertailemaan. Villa painuu jonkin verran eli siihen puhalletaan tietty määrä ylimääräistä.
Sellainen lyhyt raportti tällä erää :-)
Mutta vintille saadaan villat ja eteisenkin katto täyteen.
Montaa sekuntia ei viitsinyt vintin luukussa kurkistella kun silmät, nenä ja kameran linssi oli täynnä höttöä.
Eli vintille on tilattu 45 senttiä villaa. Tuo kattotuolin alapaarre, jonka päällä Pentti istuu, on 20cm, eli siitä pääsee vertailemaan. Villa painuu jonkin verran eli siihen puhalletaan tietty määrä ylimääräistä.
Sellainen lyhyt raportti tällä erää :-)
Tunnisteet:
eristys,
kuvia,
selluvilla
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Vinkki selluvillaan liittyen
Käytännön vinkki selluvillan puhallutusta suunnitteleville. (Olisi pitänyt meidänkin tajuta, koska meille on puhallettu sellua ennenkin. Puhaltaja myös muistutti asiasta, mutta liian myöhään.)
Eli. Kun seinät puhalletaan, tasoitusvaiheessa irtoava ylimääräinen villa on mahdollista siirtää puhalluslaitteen imulla suoraan väli/yläpohjaan MIKÄLI MESTAT OVAT VALMIINA. Eli jo välipohja meidän tapauksessa olisi paperoitu, villan olisi voinut siirtää suoraan sinne. Mutta eipä ehditty, kun asia tuli liian myöhään sitten mieleen.
Meillä (siis 200m2 1,5 krs-talo) irtovillaa jäi lattioille varmaan puolitoista-kaksi höttökuutiota. Olipas kinkkinen homma miettiä, että minne villa saadaan siksi aikaa, että villamiehet seuraavan kerran tulevat. Villa on yllättävän painavaa, vaikka hötöiseltä näyttääkin. Kuivuttuaan sitten alkaa liikuskella ilmavirtojen mukana, tarttua vaatteisiin jne olla joka paikassa. Määrä oli aivan liian suuri laitettavaksi esim. jätesäkkeihin (+ kosteana olisi homehtunut sinne). Meillä olisi myös ollut niitä kuution vetoisia suursäkkejä kolme kappaletta, mutta puolillaankin säkki painoi jo niin ettei kaksin meinattu jaksaa nostaa sitä. Saati kantaa yläkertaan.
Haettiin sitten varastosta neljä pressua, jonka päälle villat koottiin ja reunat käännettiin villakasan päälle. Pressun voi avata, jotta villa kuivuu, ja sulkea kun ympärillä ollaan töissä. Sitten kun villamiehet saapuvat, imuroidaan villa pressujen sisältä yläkertaan.
Reippaasti ylimääräistä hommaahan tuosta tuli, mutta minkäs teet.
Eli. Kun seinät puhalletaan, tasoitusvaiheessa irtoava ylimääräinen villa on mahdollista siirtää puhalluslaitteen imulla suoraan väli/yläpohjaan MIKÄLI MESTAT OVAT VALMIINA. Eli jo välipohja meidän tapauksessa olisi paperoitu, villan olisi voinut siirtää suoraan sinne. Mutta eipä ehditty, kun asia tuli liian myöhään sitten mieleen.

Haettiin sitten varastosta neljä pressua, jonka päälle villat koottiin ja reunat käännettiin villakasan päälle. Pressun voi avata, jotta villa kuivuu, ja sulkea kun ympärillä ollaan töissä. Sitten kun villamiehet saapuvat, imuroidaan villa pressujen sisältä yläkertaan.
Reippaasti ylimääräistä hommaahan tuosta tuli, mutta minkäs teet.
torstai 7. lokakuuta 2010
Tänään on villapäivä!
Villamiehet saapuivat! Eli seuraavaksi vähän asiaa eristysmateriaalin valinnasta.
Meidän taloon valittiin eristeeksi selluvilla. Lähinnä sen takia, että talon seinärakenteesta tuli näin hengittävä.
Toisena hyvänä puolena oli se, että paitsi luonnonmateriaali, selluvilla on myös kierrätysmateriaali. Eli selluvillan raaka-aineena käytetään kierrätyspuukuitua. Kolmas, eikä varmaan yhtään vähemmän tärkeä peruste oli selluvillan nopea ja kätevä asennustapa: ruiskuasennus. Isot pinnat, pienet rakoset ja ahtaat koloset on kaikki yhtä nopeita tehdä. Tekijäksi valittiin Eloterm, kun se on paikallinen ja antoi myös parhaan tarjouksen. Heistä saimme myös hyvät kokemukset kun teimme remonttia nykyiseen kotiimme.
Selluvillalla eristetyn ulkoseinän rakenne
Viime viestissä kirosin tinttien vievän vuorivillat. Oli siitä jotain hyötyäkin, nimittäin se, että kun uudestaan jouduttiin laittamaan, niin laitettiinkin pellavaa. Vuorivillahan vaatii höyrynsulun, pellava taas käyttäytyy kuten sellukin, eli sopii tietysti paremmin sen pariksi. Tajuttiin vähän myöhään mutta tintti pelasti!
Eli meidän eristysratkaisusta tuli lopulta varsin eko, vaikka se ei ensimmäinen valintaperuste ollutkaan.
Vuorivilla olisi ollut lämmöneristävyys-ominaisuuksiltaan tietysti ihan vastaava, eristyksen mitoituksessa ominaisuudet ovat samat. Mutta halusimme hengittävän rakenteen ja itselleni tärkeää oli myös välttää jätteen syntyä. Vuorivillan leikkely on kuitenkin varsin työläs homma ja silppua syntyy. Vuorivillalle on todella heikosti kysyntää kierrätysmateriaalina, villoituksessa syntyvä jätepalavuori kelpaa lähinnä penkan täytteeksi. Joten ei kiitos meille.
Selluvillaa voi asentaa sekä kuiva- että märkäasennuksena. Märkäasennuksena tehdään pystysuorat rakenteet, kuivana tasot ja ontelot. Kuiva villa tulee asentajille pikkupaaleissa. Pienen rekka-auton perässä on kone, joka sekoittaa selluvillaan liimavettä (märkäasennus) jotta sellu on mahdollista ruiskuttaa pystysuoraan seinään.
Paali koneeseen, liimavettä sekaan ja putkea pitkin seinälle
100mm letkua pitkin villa tuodaan sisään taloon ja ruiskutus tapahtuu varsin kätevästi.
Ruiskutuksen jäljiltä pinta jää epätasaiseksi. Pinta tasataan erikseen rullaamalla:
jolloin ylimääräinen villa irtoaa ja pinnasta tulee tiivis.
Seinän eristyskerros on meillä 200mm, eli nyt asennettiin 150mm. Seuraavaksi tulee ilmansulku, sitten vaakakoolaus, sähkövedot yms ja päälle toisella puhalluksella 50mm (vaihtoehtoisesti kerros pellavaa). Eli kokonaiseristepaksuus 200mm (2009 vaatimukset).
Eristeen päälle sitten normaaliin tapaan levytys ja pinnoitus.
Tässä vielä rakennekuvat ja -selostukset (vuorivillalle, eli meidän rakenne on nyt siis erilainen, tästä kuitenkin ilmenee eristepaksuudet).
Ensi viikolla vuorossa ikkunat - ja timpuritkin tulevat! Eli nyt tapahtuu taas :-)

Toisena hyvänä puolena oli se, että paitsi luonnonmateriaali, selluvilla on myös kierrätysmateriaali. Eli selluvillan raaka-aineena käytetään kierrätyspuukuitua. Kolmas, eikä varmaan yhtään vähemmän tärkeä peruste oli selluvillan nopea ja kätevä asennustapa: ruiskuasennus. Isot pinnat, pienet rakoset ja ahtaat koloset on kaikki yhtä nopeita tehdä. Tekijäksi valittiin Eloterm, kun se on paikallinen ja antoi myös parhaan tarjouksen. Heistä saimme myös hyvät kokemukset kun teimme remonttia nykyiseen kotiimme.

Viime viestissä kirosin tinttien vievän vuorivillat. Oli siitä jotain hyötyäkin, nimittäin se, että kun uudestaan jouduttiin laittamaan, niin laitettiinkin pellavaa. Vuorivillahan vaatii höyrynsulun, pellava taas käyttäytyy kuten sellukin, eli sopii tietysti paremmin sen pariksi. Tajuttiin vähän myöhään mutta tintti pelasti!
Eli meidän eristysratkaisusta tuli lopulta varsin eko, vaikka se ei ensimmäinen valintaperuste ollutkaan.
Vuorivilla olisi ollut lämmöneristävyys-ominaisuuksiltaan tietysti ihan vastaava, eristyksen mitoituksessa ominaisuudet ovat samat. Mutta halusimme hengittävän rakenteen ja itselleni tärkeää oli myös välttää jätteen syntyä. Vuorivillan leikkely on kuitenkin varsin työläs homma ja silppua syntyy. Vuorivillalle on todella heikosti kysyntää kierrätysmateriaalina, villoituksessa syntyvä jätepalavuori kelpaa lähinnä penkan täytteeksi. Joten ei kiitos meille.
Selluvillaa voi asentaa sekä kuiva- että märkäasennuksena. Märkäasennuksena tehdään pystysuorat rakenteet, kuivana tasot ja ontelot. Kuiva villa tulee asentajille pikkupaaleissa. Pienen rekka-auton perässä on kone, joka sekoittaa selluvillaan liimavettä (märkäasennus) jotta sellu on mahdollista ruiskuttaa pystysuoraan seinään.

100mm letkua pitkin villa tuodaan sisään taloon ja ruiskutus tapahtuu varsin kätevästi.



Eristeen päälle sitten normaaliin tapaan levytys ja pinnoitus.
Tässä vielä rakennekuvat ja -selostukset (vuorivillalle, eli meidän rakenne on nyt siis erilainen, tästä kuitenkin ilmenee eristepaksuudet).

Ensi viikolla vuorossa ikkunat - ja timpuritkin tulevat! Eli nyt tapahtuu taas :-)
Tunnisteet:
eristys,
selluvilla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)