Meille tuli tosiaan viime viikolla lasti ekovillalevyä. Runko on eristetty puhallusvillalla 150mm ja sen päälle tuleva 50mm päätettiin sitten ottaa levyvillana, mm. siitä syystä, että kun ikkunat ovat paikallaan jo, niin märkäpuhalluksessa olisi syntynyt kohtuullinen sotku.
Ekovillalevyä on tarjolla 50-150 mm paksuuksilla ja levyn äärimitat ovat 565 x 870mm. Eli oppitunti 1: muistakaa se koolausväli 56,5cm - ei ole ihan halvinta villaa tämä!
Eka moka meillä tuli kun koolattiin lattiaa tietysti hiukan liian kapealla välillä. Ongelma tuli siinä, että koska alla on se ontelolaatta, niin se aiheutti jo jonkin verran rajoitusta koolauksen tekoon (saumat yms). Joka tapauksessa koolausvälistä tuli hiukan liian kapea, Jokaisesta levystä joutuu leikkaamaan vähän pois. Turhaa työtä, pöh.
Lukematta sen kummempia ohjeita (hehe savun hälvettyä otetaan ohjekirja käteen) yritettiin villaa leikata tavallisella villaveitsellä. Eikä mihinkään! Sahalaita ei leikannut pätkääkään. Noh, ohjeissa luki että Fiskarsilla on villaveitsi, joka olisi mainio tähän. Haettiin sitten kotoa tavallinen filerausveitsi ja paras leipäveitsi ja teroitinkone. Johan alkoi lyyti kirjoittamaan :-) Fiskarsilaisella leipäveitsellä leikkaa kyllä parocciakin parhaiten, ihan vinkkinä.
No sittemminhän homma on edennyt hyvin. Lattioilla on se ensimmäinen 50mm. Karulle se kermanvärinen villa kyllä näyttää nyt, kun vieressä on rapattu ja kengät sotkeneet sitä...
Sitten on jäänyt kasa sitä villasuikaletta tähteeksikin. Soitin äsken Ekovillalle ja kysyin, että voikos sitä ekovillalevyä polttaa uunissa, kun meillä on raksalla kaminassa tuli ja sinnehän ne pienet riekaleet menisi talon lämmikkeeksi jätepuun seassa. Ekovillasta sanottiin, että levy - kuten puhallusvillakin - on palosuojattu pinnoiltaan (boorilla). Leikkauspinnoilta eli levyn sisältä ei ole suojattu eli periaatteessa jätepalat voi polttaa puun mukana. Huomattiin kyllä, että palaa tosi kuumana (vrt. sahanpuru) eli täytyy varovasti käyttää.
Alkuvaiheessa täytyy kyllä kerätä ne palat vaan talteen, on nimittäin tosi paljon kaikenlaisia pieniä rakoja, minne ne kapeat kaistaleet on ihan omiaan. Ekovillan setä myös neuvoi, että jos yläpohja tms puhallusta ei ole vielä tehty, kannattaa ne palaset ja ylimääräiset levyt laittaa sinne alle, niin ei mene hukkaan.
Ja raksan jätepuun polttamisesta: niitä joulunalus-hirmupakkasien öitä lukuunottamatta meidän taloa ei ole ostoenergialla lämmitetty päiväsaikaan ollenkaan. Hyvin on pärjätty jätepuulla ja vähän on tietysti appiukon halkopinolla vierailtu - mutta pääosin omalla puulla :-) Ja ihan hirmu määrähän sinne uunin kitaan on tavaraa mennytkin.
Paikalla rakentaen syntyvästä 200-neliöisestä, 1,5-kerroksisesta puutalosta tulee nelihenkisen perheen kotikolo. Kesällä 2009 käynnistyi suunnittelu, huhtikuussa 2010 itse rakentaminen ja marraskuussa 2011, kaikenkaikkiaan 2,5 vuoden jälkeen, pääsimme vihdoin muuttamaan uuteen ihanaan kotiin.
Raksapäiväkirjan ohella kirjoituksia rakennusjätteestä ja jätteen vähentämisestä pikkuraksalla.
tiistai 18. tammikuuta 2011
Ekovillalevy - ensikokemuksia
Tunnisteet:
ekovilla,
eristys,
jätteen vähentäminen,
rakennusjäte,
selluvilla
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ennen vanhaan yläpohjaan pistettiin kaikki yli jäänyt tavara aina hetekasta lähtien. Että kai ne ekovillasuikaleetkin sinne mahtuu :)
Sinnehän ne - yläpohja vaan on tukittu jo. Välipohjaan taas menee toista tavaraa. Nooh, eiköhän ne johonkin ennenkuin uuninluukkuun.
Lähetä kommentti