Huonekaluhaaveita

Keräilenpä tähän huonekaluhaaveitani, kun sellaiset ovat alkaneet polttelemaan. Saa sitten nähdä mihin on varaa sitten, kun talo on valmis (autotallikin pitäisi tehdä ja piha...), mutta haaveillahan saa ihan ilmaiseksi, eikös :-)

Kuitenkin joitakin juttuja on, jotka olisi pakko hankkia. Esimerkiksi ruokapöytä tuoleineen ja alakerran olohuoneen kalusteet. Nykyiset saisivat mennä yläkerran telkkariolkkariin.

Boknäs - Villinki

Ihanan siro ja kevytrakenteinen mallisto. Tuollaisen taustalla näkyvän vitriininkin voisin huolia. On myös sohvia ynnä muita ihania. Kuvan taustaseinällä myös kaunis vihreä väri, senkin voisin kopioida meille :-)
Ja huom huom: Boknäsin sivuilla on nyt Turun ja Variston myymälän löytönurkka, jossa ihania poistotuotteita.

Sasu's Playhouse
Tämä on minulle ihan uusi tuttavuus. Mutta löysin sivuilta heti tällaisen, joka sopisi kuin nenä päähän takkahuoneeseen! Sinne vaaleaksi lakattavan hirsipaneelin, halkopinon ja kivilattian kaveriksi tuo voisi sopia kivasti.

Hauskannäköinen vitriinikaappi. Ehkä tuo idea menee kolmannessa kerroksessa jo hiukan levottoman näköiseksi, mutta hauska se on silti. Ei niin perinteinen.

Leppävaaran asuntoon hankittiin silloin joskus Ikean Lillberg 2-istuttava sohva ja nojatuoli. Tällaiset pitäisi siis löytyä vielä tuolta vintiltä ellei hiiret ole syöneet - olisivat ehdolla sinne takkahuoneeseen. Mahtaisikohan se Taiju laittaa noihin uudet istuintyynyt...?

Noissa ei ole muuta vikaa kuin että ovat kamalan matalat, istuessa tuntee makaavansa lattialla.

Juvi Productions
Kolmas huonekalupuolen lemppari on Juvi. Juvi-innostuksen olen onnistunut tartuttamaan muutamiin ystäviinkin. Juvin vastine Villinki-ruokaryhmälle (jugend-tuoleista en niin pidä)

Juvin kustavilainen tuoli on selkeämpi:

Juvin vitriinikaappi on ihana (ruokailutilan seinän viereen kaavailin):

Nyt kun katselen näitä kuvia - huh kun mun maku on vanhanaikainen. Kaikki kalut on vähintään sadanvuoden takaisia malleiltaan. Asutaan pian museossa...

Lämmitetyn lattian pintakäsittely

Olemme koettaneet tähän lattian käsittelyasiaan hiukan perehtyä, koska lattialämmityksen myötä sekään asia ei ole aivan suoraviivainen. Lämmittämisen myötä paitsi puussa, myös pinnoitteessa tapahtuu muutoksia, sillä esim. maalit kellastuvat lämmitetyillä pinnoilla. Lisäksi pinnoitevalinta vaikuttaa lattian käyttömukavuuteen.

Ensin käyttömukavuudesta.
Viittaan nyt edelleen tähän opinnäytteeseen, koska en löydä aiheesta muutakaan tutkimusta:
Matti Poussan opinnäyte: lämmitetty massiivihavupuulattia (pdf)
Lattian pinta siis lämpenee alla kiertävän veden lämmittämänä. Käyttömukavuudella tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, miltä erilaisin tavoin käsitellyt pinnat tuntuvat tassun alla. Eri tavoin käsitellyt pinnat johtavat lämpöä eri tavoin, siitä erilainen tuntemus.
Tutkimuksessa oli tarkasteltu lakka-, vaha- ja käsittelemätöntä puulattiapintaa.

Tutkimuksessa todettiin, että käsittelemätön ja vahattu pinta olivat 30 asteen lämpöisinä vielä miellyttävät jalan alla, kun taas lakkapinta alkoi tuntua kuumalta ja ikävältä. Maalipinta, joka on tulossa meille, on lämmönjohtavuudeltaan varmaankin jotakin lakan ja vahan välimaastosta.

Meillä kiertää tällä hetkellä (kun ulkolämpötila on noin -4C) vesi siten, että koneelta lähtevä on nyt 29,7C. Lattian pintalämpö on arviolta neljä astetta vähemmän. Kovemmilla pakkasilla koneelta lähtevä vesi voisi nousta 32 asteeseen, eli talvisin lattian pintalämpö lähestyisi tutkimuksessa käytettyä 30 astetta. Eli lakka voisi olla ikävä.

Toinen asia on se, kuinka pinnoite kestää lämmittämistä. Piti soittaa oikein Tikkurilan maalilinjalle ja kysellä.

Vahat, öljyt ja lakat eivät ota nokkiinsa lämmittämisestä. Lakoista Unica super kellastuu itsessään hiukan muutenkin. Akrylaattipohjaiset (kuten Tikkurilan Parketti-Ässä) eivät kellastu lämmössä tai muutenkaan. Vahat ja öljyt jäävät tässä kohden ulos, koska niiden kolhukestävyys ei meidän perheen tarpeisiin riitä.

Maalit ovat sitten toinen juttu. Alkydimaalit kellastuvat lämmön vaikutuksesta ja niillä on myös taipumus pimeäkellastua. Pimeäkellastuminen tarkoittaa siis sitä, että maton alla tai taulun takana oleva maalipinta alkaa kellastua-ruskettua ja lattiaan/seinään jää läiskiä.

Kävin tutkimassa noita meidän rempattuja huoneita ja kurkin mattojen alle. Makuuhuoneiden uudet lattiat on vedetty Permolla. Harmaassa Permo-lattiassa näkyy nyt kahden vuoden vanhoissa lattioissa todella selvät kellastumat mattojen kohdilla (tikkulaatikon oikealla puolella kellastumaa):

Kyselin tästä Tikkurilalta. Permo on vanha maali - Betolux puolestaan olisi jo hiukan kehittyneempi. Tosin kummatkin kärsivät sitten lämmittämisestä, eli valkoista maalia ei suositellut lämmitettyyn lattiaan - keltaisuus voisi alkaa näkyä siinä. Aijai, oltiin jo pohdittu yläkerran maalaamista valkoisella. Hmm.

Pohdittavaa riittää :-)

(Edit. Blogitekstiä korjattu 31.3.)

Täyttä elämää raksalla (KK 7/2011)

Meidän perheeseen se tuli ihan yllättäen, rakentamiskuume. Muistan, kun olimme mieheni ja pienten tyttöjemme kanssa retkellä tulevan talomme paikalla, aurinkoisella rinteellä. Se oli heinäkuuta 2009. Istuimme hiljaa kivellä. Pääkopassa herneet hakkasivat kiivaasti: Uskaltaisimmeko? Osaisimmeko?

Nousimme ylös ja lähdimme pois, vain palataksemme parin päivän kuluttua takaisin kivelle istumaan. Into vei mukanaan niin, ettemme enää irti päässeet.

Ahmimme pohjapiirroksia. Öitä meni valvoen. Oma paikka, juuri sellainen kuin halutaan! Eikä minne tahansa vaan juuri sinne, ihanan laakson yläpuoliselle rinteelle, jossa aamusta iltaan voisi katsella ympäröivää luontoa.

Ensin vauvakuume, sitten rakennuskuume - kovasti muistuttavat toisiaan nuo taudit. Pikkulapsivaiheesta oli luontevaa siirtyä talon rakentajiksi, koska vapaa-aika ja yöunet oli menetetty ensimmäisen tyttären syntymän myötä vuonna 2006, eikä niistä oltu kuultu sen jälkeen mitään. Sukurasite on myös vahva molemmilla puolilla, kun isämme ovat varsinaisia elämäntaparakentajia.

Nykyistä kotia - ikivanhaa hirsitaloa - olemme rempanneet kolmeen otteeseen niin, sen kanssa on tullut väsy. Tällaiselle insinööriluonteiselle väsymys tuli siitä, että tajuaa, että vanhan korjaamisessa ei työ lopu koskaan. Keskeneräisyys painaa vanhan kanssa aina. Varsinkin sellaista, jonka silmä rakastaa suoria kulmia. Uuden kanssa voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Mikä parasta, mies saa vihdoin itselleen ikioman teknisen tilan ja kotiteatterillekin huoneen. Puulämmitys taas on minun lempiharrastukseni, ja nyt on vihdoin kunnon harrastusvälineet rakenteilla - kaksi takkaa, puukiuas ja puuhella. (Itsekin mietin, että tulikohan nyt vähän liioiteltua. Pidän pokan ja perustelen lämmitystarpeella, jos kysytään.)

Mutta miksi päädyimme rakentamaan vaivalloisesti "pitkästä tavarasta"? Tunsimme hyvät timpurit ja heidän kädenjälkensä. Jotenkin se, että tietää, kenen käsien tekoa rakennus on, antaa rakentajan mielessä talolle oman luonteen. Käsityöllä on aina enemmän karaktääriä kuin tehtaan tuotteella.

Puurakenteinen, siis. Maalatut puulattiat, koska ne ovat niin kodikkaat - ei parketti böndeille sovi. Maalämpö - no, ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa. Hengittävä eristerakenne, eli sellua seinään - vanhan talon kanssa on opittu pelkäämään muovia. Rimalomalautaa pintaan ja kaunista siniharmaata maalia päälle. Lasikuisti ja terassi auringon suuntaan. Siinä se.

Talon rakentaminen on unelman toteuttamista omin kätösin, eikös? No, juuri niin - ja paljon muutakin. Se on myös oman yksinkertaisuuden ja kädettömyyden toteamista, unettomia öitä ja raksa-sanasta kiukuttelemaan repeäviä ipanoita. Upeita tunnelatauksia, kun vaihe toisensa perään valmistuu ja näkee suunnitelmat toteutuneina. Sitten taas stressiä, venymistä. Täyttä elämää.

Asiaa mietiskellessäni olen tullut siihen lopputulemaan, että talonrakentamisen täytyy olla meissä suomalaisissa jotenkin sisäänrakennettuna. Rakentaja sinussakin ehkä vielä uinuu, kunnes eräänä päivänä herää ja alkaa paukuttaa vasaraa ja soittaa sahaa. Sellaista pioneerihenkeä ehkä?


- minun kolumni Kodin Kuvalehden numerossa 7/2011 

Kuvaraporttia viikolta!

Kevät ei ole viikon poissaolon aikana edennyt mihinkään täällä etelässä, sama on täällä tilanne kuin Pyhätunturillakin.

Raksa sen sijaan on kiitänyt eteenpäin niinkuin nämä porohirvaat porojen kiihkeissä katuajoissa Rovaniemen keskustassa eilen. 200m alle 18 sekuntiin, mitäs sanotte siitä!

Siporex-seinistä tai paklatuista kipsilevyseinistä - pahvilla peitetyistä puulattioista puhumattakaan - ei oikein saa kiinnostavaa kuvaraporttia aikaan, mutta jos jotakin kuvia kuitenkin raksastakin eikä vain poroista :-)

Olohuoneen-takkahuoneen välinen seinä on nyt tehty:

Telkkuseinäksi se suunniteltiin, mutta sittemmin päätettiin, että alakerta rauhoitetaan viihdelaitteilta - musiikkilaitteita lukuunottamatta.

Arkiolohuone tulee yläkertaan. Siellä on paklattu viikon verran - puolet talosta on valmiina. Phuh. Junioritimpuri tulee viikon päästä jatkamaan hommaa.

 

Samaisista ikkunoista on tällainen näkymä.

Ja sitten kivitöitä. Kosteiden tilojen seinät olivat ilmestyneet paikoilleen. Hyvältä näyttää tämäkin. Sauna tuntui yllättävän tilavalta, pesuhuone vääränmuotoiselta. Pohjakuva on tässä:

Pesutila on leveä (pitempi seinä 2630 mm), mutta siinä on liian vähän syvyyttä (lyhyempi seinä 2150 mm). Kodinhoitohuoneen puoleiselle seinustalle jää turhaa tilaa, kun taas vessanpuoleiselta sivulta puuttuu. Tai kai sille tilalle virkaa löytyy, pistetään vaikka lepuutuspenkki siihen.

Syvyyttä tilalla saisi olla lisää. Siinä tietysti tuli määrääväksi tuo kantavan seinän linja (eli tuossa kuvassa yläreunassa) ja kodinhoitohuoneen tarpeet. Eteistilastakaan ei olisi voinut ottaa - olisi pitänyt pidentää koko taloa. Ja se taas olisi tuonut hukkatilaa yläkertaan, takkahuoneeseen.. Kompromissi.

Kodinhoitohuoneen puolelta kuvattu pesuhuoneen oviaukkoa ja saunan vastaista seinää. Ihan ylös saakka ei oltu vielä tehty.

Kävin kierroksen päätteeksi vielä yläkerran parvekkeella. Hyvin oli lumet jo siitäkin sulaneet pois. Kesää odotellessa...

1456 m lattialautaa paikoillaan

Terveiset tuuliselta Pyhätunturilta!
Laitan tämän kevätkuvan tähän nyt kun täällä Lapissa on niin kylmä! Kesä saisi tulla! :-D

Miehet ovat raksalla painaneet hommia koko viikon ja kissanhoitaja ja talonvahti raportoi, että hienosti etenee.

Tilasin siis reilun 150 neliön puulattiaa varten 160 m2 lautaa. Eli juoksumetreinä 120 mm leveätä lautaa tuli hankittua 160 m2 x 9,1 =1456 jm. Eli varmuusvara 6,6%.

Arvauksia, paljonko lautaa jäi tähteelle? :-D

Useinhan pidetään 10%:a rakennustarvikehankintojen varmuusvarana. Sehän tuottaa 10% ylimääräiset tarvikekulut ja pahimmillaan samanverran hukkaa. Välillä tietysti tulee arvioitua väärinkin omat hankinnat ja silloin on kiitollinen, kun on hankkinut riittävästi.

Joissakin materiaaleissa, erityisesti maaleissa ja pintamateriaaleissa, saattaa materiaalierien välillä olla väri tms. eroja, joten on hyödyksi hankkia riittävästi kerralla. Jotkut materiaalit taas ovat niin kalliita ja nopeasti pilaantuvia, ettei viitsi ylimääräistä ottaa jos ei ole pakko. Kuten uunikuiva lattialauta, jonka pilaantumisaika on se viikko.

No, näitä lattialautoja hankkiessamme (Kyyjärven sahalta) suosittelivat, että ympäripontatulle, valmiiksi lajitellulle ja tarkastetulle lattialautatavaralle 5% varmuusvara riittää. Eli 150 m2 x 1,05 = 157,5 m2. Pyöristettiin 160:een ja sovittiin, että tehdään vaatehuoneen pari neliötä viimeiseksi siltä varalta, että loppuukin kesken.

Tähteelle jäi 7 lautaa. Hieman alle kaksi neliötä. Eipä tullut meitille hukkapätkiä lattianteosta :-) Ja muuten hommaan meni 5 päivää. Nopeita miehiä meillä! :-D

Aika hyvin on voitu relata täällä reissussa, pari kertaa on raksalta soiteltu. Rautakauppa/Siporex-tehdas oli multiple-sössinyt meidän ovenylitys-harkkojen toimituksen ja sitä piti tässä selvittää. Muuten ei kyllä olla kuultu mitään. Eli kosteiden tilojen seiniä siellä nyt tehdään ja levytyksiä on pakkeloitu kiivasta tahtia.

Tapeteista lisää

No niin! Nyt on käyty Taijun kanssa ensimmäinen tapettienhaarukointiretki tekemässä.

Havainnot:
- Mä oikeasti tykkään vedenvihreän-sinisestä väristä, mahdollisimman kylmästä ja kuulaasta - ihan hurjasti. Silmä hakee koko ajan niitä sävyjä.
- Boråsilla on hieno sarja yksivärisiä tapetteja. Ai miksi ostaa yksivärisiä tapetteja kun maalatakin voi? No, tapettipinta on sävyltään pehmeämpi kuin maalattu - riippuen paperin laadusta. Eikä ole niin vaativa pohjatöiden suhteen.
- Yläkerran aulaan voisi ajatella kermanväristä yksiväristä seinää. Tila on niin levoton muuten, kun ovia joka seinällä, ikkunoita ja portaikkokin siinä.
- Yläkerran työhuone pitäisi olla tosi raikas (sinne ajattelin noita ensimmäisiä kasvi-aiheisia) kun siitä tulee niin valoisa.

Tässä muutama kiva uusi löytö (ei missään suosituimmuusjärjestyksessä):

Sanderson: A Painter's Garden - Serena
- Ihanan raikas ja kauniin, vähän käsinmaalatun näköinen 

Sanderson - Folia Silhouette:
- Voisi olla rajoitetulla alalla aika kiva. Tai sitten ei. Vihreä ei ole kovinkaan puhdas vihreä.

William Morris - Standen
- Kuosi on 1800-luvulta. Mielenkiintoista. Nätti kuin mikä (klikkaa avataksesi isomman kuvan) - tämän voisi lauttaa eteisaulaan.

Ja sitten oli saman miekkosen sininen Oak Tree, jota en löydä netistä yhtään mistään. Otin kännykällä kuvan siitä ja tuosta Standen-tapetista rinnakkain:

Tämä minun tapettiretkikumppanini meni ihan banaaneiksi ja pähkinöiksi ja muiksi etelän hedelmiksi tuosta tammenlehtitapetista. Tässä on nyt värit tietysti väärin, kuten ylemmästä kuvasta näkyy, niin tuo pikkulehtinen tapetti on taustaväriltään luonnonvaalea, ei valkoinen.

Taiju ehdotti siis olohuoneeseen tuota tammenlehteä. Sitten valkoiset pitkät verhot vain ja valkoisten ikkunanpuitteiden kanssa hyvä. Sinivalkoinen olohuone. Tuo sininen on kyllä kaunis. Vanha harmahtava sininen.

Raksamies vilkaisi ja sanoi "ihan jees". Olisin kuvitellut vähän räväkämpää reaktiota, esim. "kuolleen ruumiini yli". Jaksaa yllättää minut. Ehkä täytyy aikanaan silti käydä tekemässä yhteisvierailu sinne tapettikauppaan ennenkuin ryhtyy hankintoihin... :-)

Lattiantekoa ja portaita

Minun kamera lähti Lappiin lomalle, piti ottaa kännykkäkuvia. No vaihtelua sekin :-)

Meidän supertimpurit on tehneet lattiaa noin 35 neliön päivävauhtia. Ihan hurjaa vauhtia siis :-) Hyvästä tavarasta on tietysti hyvä tehdäkin.

Hyvä että otettiin koko 150 neliötä lattiapuutavaraa kerralla, jätkiltä olisi loppuneet työt kesken maanantaina... Ei tuosta nyt paljon näe, kun pinta on peitetty pehmein aaltopahvein. Mutta ehkä tuosta huonekorkeudet yms alkavat nyt hahmottua.

Siinä vähän pintaa. Silkkisen sileää supisuomalaista puuta, ihanaa... Lattia on todella vaalea nyt tuoreena, sääli sitä on peitellä maalilla...

Pikkuneiti Rakentaja istuu siinä raksaportaiden juurella. Piti purkaa isot suorat raput pois lattian tieltä ja rakentaa L:n malliset. Aika kalliit portaat me on Tähtiportaalta tilattu. Meidän omat pojat olisi osanneet tehdä ihan hyvät parissa päivässä :-P Kesällä telineillä olleita lankkuja nuo ovat.

Nyt tämän lattiajännityksen purkauduttua (siis että tuleeko ne ajoissa, saadaanko talo kuivaksi, onnistuuko ajoittaminen, onko tavara varmasti hyvää jne..) puhalluttaa ihan kamalasti, on takki ihan tyhjä - siis positiivisella tavalla. En tiedä onko tässä nyt mitään jännittämistä enää. Kaikki kriittiset hommat on onnistuneet nappiin. Siis todella nappiin.

Iltaisin sitä vain istuu ja puhaltaa koko talven stressiä ulos. Tämä todella valmistuu joskus. Eikä ihan kaikki rahatkaan ole vielä menneet (terkkuja pankkiin!). Ollaan kyllä oltu todella pinteessä tässä talven mittaan, nyt sen vasta tajuaa. Joulu-tammikuussa oli toooodella kova kiire. Ja ressi. Hemmetin Nokiakin vielä aiheuttaa ylimääräisiä tykytyksiä.

Nyt alkaa helpottaa, monella tavalla. Kevät tulee ja päästään tekemään lopullisia pintojakin. Ahh. Ostin rakentajamiehelle ja itselleni illaksi puoliksi pullollisen irlantilaista Bulmersia. Olemme ansainneet joka tipan. Hyvää viikonloppua.

Huonoja ja hyviä uutisia

Hyvät uutiset on ne, että päivässä pojat laittoivat puolet alakerran puulattioista! Tosi hienon näköistä puulattiaa syntyy. Matsku on hyvää. Muutama venkula on pitänyt lajitella pois, pätkitään niistäkin suorat osat talteen niin saadaan nekin mahdollisimman pitkälti käyttöön.

Huonot uutiset on sellaiset, että maalämpöpumppu inahti eilen. Putkarit tulivat paikalle tutkimaan ongelmia, mutta eivät ne selvinneet. Sähköllä vesi liikkuu nyt, muttei sanottavammin lämpene. Että sellaista! Ja nyt olisi ehdottomasti tarvittu lämpöä, koska osa lattialaudoista on vielä pinossa ja voivat venkoilla, jos kosteus nousee.

Meni luotto siihen kapineeseen saman tien, mitä jos inahtaa joskus kun ollaan vaikka poissa pidempi aika tai...? :( Pauli-putkari on ollut yhteydessä Nibeen. Mistä vetoa niin tulevat flashaamaan softan ja taas pelittää...?

Kuunnelkaapa huviksenne tuo Raksaradion eka jakso (kts. edellinen postaus). Lämpöenergian säästön nimissä rakennuksemme ovat entistä riippuvaisempia sähköstä, sen saatavuudesta ja laitteiden toimivuudesta.Tuntuu riskinotolta.

Hyvää torstaipäivää!

Raksaradion eka jakso YLE Areenassa

Nyt kaikki harjoittelemaan ruotsinkielen taitoa :-D

Byggradion: Energieffektivitet

Raksaradion eli Byggradion ensimmäinen jakso tuli YLE Västnylandin aalloilta tänään.
8-osaisen ohjelmasarjan tarkoituksena on tuoda esiin rakentajille ajankohtaisia ympäristöasioita käytännönläheisestä näkökulmasta.

Ohjelma tulee keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 8.35 jälkeen ja sen voi kuunnella YLE Västnylandin kotisivun kautta suorana tai jälkeenpäin YLE Areenasta.

Ohjelmasarjan toimittaa Börje Broberg - mukana on myös Kaj Kunnas.

Lattianteko alkaa n-y-t- NYT

Puutavarat saapuivat tänään iltapäivällä! Kyyjärven auto ajoi minua kylällä vastaan :-)

Semmoista tavaraa sieltä tuli. Sekapakettia. Siinä on sekamittaista tavaraa, pääosa noin nelimetristä, mutta on joukossa viisimetrisiä ja metrisiäkin. Harmi vaan, että paketit ovat noin suuria, etteivät vaan ala kieroilla kun ne joutuu avaamaan.... Pistettiin tiiviisti yhteen pinoon kaikki, kai ne painollaan pitävät toisensa paikallaan.

Heti kyllä saatiin tuoreeltaan kuunnella epäilyä, että tuollaista pätkää sitten tilasitte. Minun mielestä kuitenkin aivan ok. Vai olisiko se sitten tehtävä tasamittaista ja heitettävä joka oksanhalkeaman kohdalta hyvä lauta poikki ja sahalla jätteeksi? Sahata jotenkin luonnottomasti tasamittaiseksi. Ketä se hyödyttää kun jatkoja joutuu tekemään kuitenkin?

Näissä huonot kohdat on vaan otettu pois ja laitettu pätkät mukaan. Jos tästä luonnonvarojen kestävästä käytöstä halutaan puhua, niin minusta tässä on hyvä esimerkki siitä. Hyötykäyttöön vaan pätkätkin. Päätypontti kun on, ei mitalla ole väliä. Laitetaan ne lyhyemmät pätkät sellaisiin tiloihin, joissa joutuisi muutenkin pätkimään - esim. vaatehuoneeseen ja yläkerran porrasaukon viereen.

No niin. Hirmuinen säpinä meillä on ollut kuivatella taloa talven kosteudesta. Huh sentään, meinasi ihan ressi tulla siitäkin. Koko talvi me on taloa lämmitetty minkä on ehditty ja eilen sitten saatiin oikeat lämmöt päälle. Omin voimin halkoja kantamalla saatiin kosteus sinne 51%:iin, kuivalla kelillä 46:een. Eilen sitten saatiin lattialämpö päälle ja iltapäivällä raksalle mennessä mittari näytti:

Yläkerrassa olivat ikkunat auki päivällä, kosteus putosi 10%-yksikköä (hmmm en tiennytkään että meidän yläkerran ikkunat aukeavat noinkin...!). Täytyy sanoa, että kelit suosivat kyllä meitä nyt. 36% on oikein hyvä. 40 oli tavoite.

 Lattiantekijän säätiedotus

Huomenna alkaa pora surisemaan. Eilen vielä tehtiin viimeistelynä merkinnät kaikkien vesiputkien reiteistä lattiassa. Että ei nyt sitten surahtaisi putkeen...

 Nyt peukut pystyyn että menee hyvin eikä tule reikiä! :-)

LVI:stä on nyt L valmis.

Raksalla on aherrettu niin, että kauhistus plokkaamiselle ei meinaa enää jäädä aikaa :-) Pidettiin yhden hyvän ystävän kanssa pakkelitalkoot viime viikon to-la. Kiitos Hanna!

Näkyviin jäävät kiviseinät vedettiin hienotasoitteella - ihan tosi hyvin osattiin, vaikka amatöörejä ollaan. Taputeltiin siinä toisiamme olalle. Eipä sitä tiedä, missä kaikessa sitä onkaan luonnonlahjakkuus - esimerkiksi justiin pakkelointihommissa - jos ei ikinä tule kokeilleeksi.

Niistä seinistä ei valitettavasti ole nyt kuvaa (mitä nyt tuossa yläkuvassa näkyy vasemmalla). Pitää ottaa kuva sopivalla aurinkokelillä, että näkyy miten särmät nurkat on nysvätty! Puolitoista säkkiä tasoitetta saatiin häviämään kolmessa päivässä ja imuri tukkoon hiomapölystä, jes.

LVI-miehiä on näkynyt. Ne on olleet hommissa niin paljon, että kaksi sukupolvea harjoittelijapoikiakin on ehtinyt käydä paikalla :-D Nuoret LVI-miehet ei muuten pidä enää "tupakanmittaista taukoa" vaan Chiquita-banaanin mittaisen.

Meidän LVI-miehen vinkki omakotirakentajalle: pyri sopimaan niin, että työmaallasi olisi vakiputkari. Eli tietty mies tekisi mahdollisimman paljon. Helpompaa putkarille, helpompaa ja edullisempaa sinulle. Meidän LVI-urakoitsijalla on ilmastointi-, vesi/viemäri- ja lämmitysmiehet erikseen. Siinä on puolensa, erikoismiehissä. Mutta huono puoli on siinä, että vesiputkari ei tiedä mitä lämmitysputkari aikoo tehdä. Ja mitä tiloja hän saattaa tarvita.

Esimerkki: nuo vesijohdot tuossa, punaiset ja siniset. Ne oli vedetty niin, että kaikki kattoa olisi pitänyt tuoda alas, jotta muidenkin vehkeet mahtuu ja ne saisi vielä piiloonkin. Onneksi Pauli-putkari löysi ylimääräisen mutkan ja saatiin löysää. Ei tarvitse koteloida joka nurkkaa :-D

Ja sitten kellariin. Sinne on rakennettu myös melkoinen kuparihimmeli. (Olen pyytänyt pistämään kupariputkien sahausjätteen talteen - kupari on 6 euroa kilo! Saadaan ensi talvenakin ruokaa, kun raksalaskuja maksellaan :-P )

Iltatarkastukselta kotiutui tyytyväinen raksamies! Tyytyväinen siksi, että tuo pömpeli sisältää Edistyneempää Teknologiaa. Mikäs sen ihanampaa."Tuossa on niin paljon säätöjä, että sen saisi varmaan konffattua tanssimaan polkkaa! Mieti tuo laite on vaan jotain 5000€, kännykkä taas 1000€ ja tuossa on sentään kaikenlaisia toiminnallisuuksia ja softaa!" Tämä siis Nokia-insinöörin suusta..

Niin. Käyttöliittymä on ainakin aika hifi. Ja se osaa lämmittää vettä! Soittaa sillä ei voi - eikä se mahdu taskuun. Vertaile nyt sitten näitä :-D

Lämpöpiirit näytti nyt sellaista, että kaivosta sisääntuleva vesi on 6,7-asteista. Käyttövesi 40-jotain astetta ja putkistoon menevä oli 31. Betonilaatan sisältä tuli ylläripylläri aika kylmää takaisin, puulattian alueella ei niin  kylmää. Tulikohan tuo nyt ilmaistua riittävän tieteellisesti, tsihi. Joka tapauksessa: PUMPPU ON PÄÄLLÄ! Ja lämpöä tulee taloon jotenkin muutenkin, kuin halkolaatikossa kantaen (roskapuu on loppu)  :-D

Huomenna ovat taas timpurit talossa ja alkaa lattian teko. Kyyjärven sahan herra Pölkki (!) soitti aamulla ja kertoi, että sahan oma auto tuo laudat huomenna illalla suoralla kuljetuksella. Talossa on 19-21 astetta lämmintä ja kosteus 48-50. Liian kosteata. Mutta minkäs teet. Ensi yönä on pakkasta, jätettiin ikkuna raolleen. Talo voisi nyt hengittää ulospäin. Kyllä se siitä kuivuu.

Omakotirakentajaksi edullisesti ja helposti? Helsingissä?

Suomalainen e-House Oy tuo markkinoille uuden ryhmärakennuttamisen konseptin, jonka tarkoituksena on mahdollistaa kohtuuhintainen, vapaarahoitteinen, omistusasuminen pääkaupunkiseudulla.
Konseptin erikoisuus on rakennatalo.fi^TM osoitteesta löytyvä asuntojen suunnittelutyökalu, jonka avulla asiakas voi vaikuttaa ja räätälöidä kotinsa aiempaa helpommin yksilöllisiin tarpeisiinsa sopivaksi. Asiakas voi vaikuttaa valinnoillaan esimerkiksi huonelukuun, huoneiden sijaintiin, kodinkoneisiin ja käytettäviin pintamateriaaleihin. Koko kodin suunnitteluprosessi voidaan hoitaa portaalin kautta loppuun yhdeltä istumalta. Lisäksi portaalin suunnittelutyökalussa asiakkaalla on reaaliaikainen näkymä kotinsa kustannusarviosta sekä jokaisen yksittäisen räätälöinnin kustannusvaikutus sen kokonaishintaan.
  
e-Housen palvelukonseptissa rakennuttamisprosessin esivalmisteluaste on viety nykyisiä vaihtoehtoja pidemmälle. Konseptissa asiakas viedään kaikkein vaikeimman kohdan eli esisuunnittelun ja byrokratian yli. Näin ollen asiakas pääsee keskittymään suoraan häntä kiinnostavimpaan vaiheeseen eli kodin suunnitteluun.

"Gryndauskatteen poisjääminen, ryhmärakentamisen mittakaavaedut ja nopea projektin läpivienti näkyvät asiakkaalle merkittävinä kustannussäästöinä. Konseptimme tarjoaa hartiapankin hyödyt ilman hartiapankin stressiä.", Haavisto jatkaa.

Lähde: Rakennuslehti.fi

Todella hienolta kuulostaa, varsinkin kun/jos kustannukset tulevat näin alas.

Aina ei mene kuin Strömsössä

Aivan huikea nettikeskustelu aiheesta:

Talonrakentajan pahimmat vi**tukset - miksi ei kannata rakentaa taloa? 

Kunnon huumoripala. Varsinkin nimimerkki Huppe siellä hajoilee atomeiksi. Huppe taitaakin olla
http://landetalo.blogspot.com:n bloggari :-)

Ai niin, siis miksi löysin itseni tuonne? No kun  lattialämpöputkissa ei pysy paineet, se hiukan ... harmittaa.

Radio-ohjelma rakentajille

Länsiuusmaalainen YLE Västnyland lähettää keskiviikosta 16.3.2011 alkaen radio-ohjelmaa ruotsinkielentaitoisille rakentajille. Allekirjoittanut bloggaaja on käsikirjoittanut sen omin pikku kätösin :-)

YLE Västnylandin "Raksaradio" siis keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 8.30-aamu-uutisten jälkeen.
Ensimmäisessä jaksossa aiheena on energiatehokkuustavoitteet, niiden konkreettiset vaikutukset pientalorakentamiseen.

Jaksot voi kuunnella YLE Västnylandin kuuluvuusalueen ulkopuolellakin netin kautta. 8-osainen ohjelmasarja tulee olemaan saatavilla YLE Västnylandin internetsivuilla. Siellä voi myös esittää kysymyksiä tulevista aiheista.

Ensimmäisessä jaksossa haastateltavana ovat Ympäristöministeriön ylijohtaja ja rakennetun ympäristön osaston johtaja Helena Säteri sekä Raaseporin kaupungin kaupunginarkkitehdin tehtävästä eläkkeelle jäänyt Yrjö Sahlstedt. he kertovat pientalojen energiatehokkuustavoitteista.

Mutta miksi radio-ohjelmaa rakentajille? Rakentamisessa tapahtuu paraikaa paljon muutoksia. Markkinoilla jylläävät kauppiaat, joilla on kontaktipintaa rakentajiin.

Ohjelman tarkoituksena on tuoda näkökulmia siihen, millä keinoin oman rakennushankkeen tai asumisen ympäristövaikutuksia voi vähentää samalla, kun rakennuksen laatu paranee ja turhat kustannukset vähenevät. Asiantuntijoina kuullaan oman alueen väkeä, kuntien, yritysten ja muiden toimijoiden edustajia. Lisäksi jokaisessa jaksossa kuullaan Kaj Kunnaksen pakina jakson teemasta.

Muiden jaksojen teemoina ovat talotekniikka, rakennuksen elinkaari ja rakennusmateriaalit, remontoiminen ja purkaminen, materiaalin säästäväinen käyttö rakennushankkeessa, rakennusjätteen käsittely, rakennusmateriaalien ja -osien kierrättäminen sekä jätevesiasiat.

svenska.yle.fi

Tilitän taas

"Ihanaa, kun saa tehdä omaa ja valita kaiken itse, niin että lopputulos on juuri oman näköinen." NOT!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Eikun siis ... rakentajaa.

Luin tässä eilen illalla kaikkia tuttuja plokeja - ja ihan hurjan määrän työtä on jengi tehnyt kaikkien talon pienten yksityiskohtien pohtimisessa. En minä vaan jaksa enää perehtyä, putosin nyt tähän kattopanelien hankinnan tuottamaan hässäkkään. Apuvata minulle.

1. Kylpyhuonekalusteet. Hanat, suihkut, pytyt, sen sellaiset. Luen näitä toisia plokeja, kun siellä on tehty kaikki vertailut ja ihmiset ovat onnistuneet kaivamaan itsestään sen oman yksilöllisen suihkumaun. Epäilen olevani meidän perhekunnassa se, joka valinnat joutuu tekemään. Miten vessanpyttyjä vertaillaan? Perstuntumalla? Ja joillakin messuilla huomasin sen, että jotkut vessahanamallit on sellaisia, että kädensija tökkää helposti käteen niin, että ottaa kipeää. Sellaista en ainakaan halua. Muusta en tiedä. Pitäisikö?

2. Keittiö? Kun tehtiin edellinen remppa, onnistuttiin hyvin. Pitäisikö tästä keittiönhankinnasta olla jotenkin paniikissa kun on nainen kerta. Suunnittelija teki mallin, en keksinyt siihen mitään parannuksia. Onko tilanne siis hyvä vai huono?

3. Valaistus. Onneksi se on lyöty lukkoon ja katossa rasiat paikallaan, että ei voisi muuttaa mitään vaikka haluaisi tai keksisi jotakin haluta. Jostakin lumeneista ja lukseista tyypit kirjoittelee, valojen väreistä ja sellaisista ovat löytäneet itselleen mielipiteet. Onneksi meillä on isot ikkunat, huh!

4. Sähkötökkelien ulkonäkö. Olen tottunut siihen, että sähkörasiasta kurkkii porsas ja valonkatkimet on sellaisia naksahtavia nappuloita - ei hipaistavia tai kierrettäviä tai muitakaan ... vaikeita. Miksi näitäkin täytyy olla niin monenmoisia? Että joutuu päättämään?

5. Valokuvatapetit ja kuvatapetit ja sellaiset. Näistä en tiedä mitään. Näitä ihmiset tuntuu laittavan. Ehkä me ei... ainakaan ei kannata pikkutytöille näyttää, että sellaisia onkaan. Rupeavat vielä vaatimaan niitä kirahveja, jotka seisoo norsun päällä, jotka seisoo seepran päällä. Joutuisin vielä itse ne sinne seinälle virittämään. Ei, ei  seeproja meille.

6. Kodin tekstiilit. Onko muita tekstiilejä, kuin matot ja verhot. Näistäkään en ymmärrä. Kysyn Taijulta.

7. Pihasuunnittelu ja valaistukset? Mmmmhhhh? Ulkona on kyllä aika pimeä, täytyy sinne jotain ... että näkevät jänikset eteensä pihalla pomppiessaan. Onneksi varaukset on valmiina.

Keksisin näitä vaikka kuinka paljon lisääkin, tarpeellista.

8. Kiuas. No puu ja jatkuvalämmitteinen, herranjestas sentään. Sitten niitä on kaikkia Harviaa ja Narviaa ja Misua ja Aitoa ja epäaitoa. Mistä niistä tietää, että mikä on parhaasta pellistä tehty. Olen kuullut, että ne hajoavat käsiin, kun vähänkin tuuppaa liian isoa pökköä pesään ja peräseinä menee puhki. Onkohan näin.

9. Kodinkoneet. Ummmh. Pitää hankkia ainakin yksi kokonaan uusi kone ja tehdä valinnan vaatima ajattelutyö. Tekniikan maailma voisi testata kuivausrummut, plz.

10. Ja huonekalujen hankinta. Eiiii. Ruokapöytä ja tuolit siihen on ainakin pakko hankkia.

Pfff. Nyt rauhallisesti vaan ja kuppi kahvia. Tiistaipäivää.

Tapettisuunnitelmia

Olin taas eilen tuskittelemassa sen Tunto-maalin kanssa. Amatöörin käsi ei tee niin säännöllistä kuviota, että se olisi siistin näköinen. Täytyy unohtaa se. Taika-lasyyri sensijaan oli ihan kivaa ainetta. Sitä voisi miettiä jonnekin... Ehkä.

Asiaa siinä tuskaillessani ja paikkoja siivoillessani aloin taas miettiä sisustusta. Täytyisi olla jokin kokonaiskuva väreistä ja pinnoitteista, jotta voisi tehdä tarvittavat valinnat sitä mukaa, kun niitä eteen tulee.

Ei muuta kuin soittelemaan sisustamista harrastaville ystäville ja tuttaville. Auttakee auttakee! On tullut näitä seiniä katseltua taas ihan liikaa. Paineita tulee - on tehty ja painettu pitkää päivää tämän talon tekemisen kanssa. Mitä jos se viimeinen kerros sitten epäonnistuu eikä lopputulos olekaan kiva! Apua - kukahan osaisi auttaa? No Taiju!

Taiju Savelainen Lohjan suunnalta tekee yrityksensä Pitopuun puitteissa paitsi erittäin herkullista pitopalvelua, myös ompelee ja suunnittelee tekstiileitä. Plus harrastaa sisustamista ja taitaa tuntea hyvin nämä meidän alueen liikkeet. Plus, minulla kävi tuuri: hyvällä sisustusmaulla varustetun tutun kanssa on kiva tehdä tällaisia suunnitteluja :-)

Taiju lupasi lähteä kierrättämään minua noihin sisustuskauppoihin värejä ja tapetteja etsimään. Huh helpotusta! Ehkä tällä planssilla tässä päästään vähän eteenpäin. Mietittiin miehen kanssa vähän sellaisen värisuunnitelman teettämistäkin. Mutta se jäi vielä mietinnän asteelle.

Mutta sillä välin jatkan kivojen tapettimallien keräilyä.

Laura Ashleyltä on tullut uusi sisustuskirja, ja siellä on tämä ihana Cottonwood. Minusta tuo tumma mustikanvioletti on ihana taustaväri. Sopisi hyvin harmaaseen lattiaan? Vielä paremmin varmasti vaalean ruskeaan lattiaan. Tämän voisin laittaa vaikka meidän makuuhuoneeseen:

Tämä on jotenkin herttaisen näköinen: saman merkin Heligan Floral-tapetti:

Vielä enemmän tykkäisin, jos noilla väreillä olisi saatu aikaan jotain hiukan vähemmän kukkaisaa.

Tämäkin aika hauska, jotenkin (edelleen Ashleyn, Nightingale-niminen).

Sitten Sandbergin tapskat on myös mieleisiä, niissä on myös plussaa hyvä saatavuus rautakauppojen ja RTV:iden kanutta.
Kristina-raitasarja on hieno. Tykkään siniharmaa-valkeasta. Olisikohan tämä kiva yläkerran aulatilaan tai vaikka yläkerran valoisaan työhuoneeseen. Tuo raita vaatii ehjää seinäpintaa, mitä ei esimerkiksi alakerran olohuoneesta löydy. Yksi paikka tälle olisi myös alakerran eteistila.

Yksi tapa yhtenäistää sisutusta olisi valita eri tiloihin samaa tapettimallia eri väreissä. Tässäkin on kivat värit, roosa ja maitosuklaan ruskea:

Nams. Hyvää maanantaita!