Olemme asuneet reilut neljä vuotta maaseudulla, mieheni perheen kotipaikassa. Ajatus maalle muuttamisesta syntyi, kun etsimme pääkaupunkiseudulta perheasuntoa. Kaikki oli niin kallista ja totesimme, että ilman hirvittävän suuren velan ottamista emme saisi haluamaamme kotia tulevalle perheellemme. Olemme kumpikin asuneet lapsuutemme epäkaupunkimaisessa ympäristössä, mies ihan landella ja minä pienen kaupungin laidalla, tilavalla omakotialueella, lähellä luontoa. Pääkaupunkiseudun minikokoiset tontit, ahtaat asuinalueet ja tiivis asuminen eivät vaan täytä vaatimuksia.
Samaan aikaan, 100km länteen Helsingistä, tarjoutui lainattavaksi mieheni kotitilan päärakennus. Keräsimme kimpsumme, minä jäin sopivasti äitiyslomalle ja mieheni sai muutettua työpöytänsä paikan 150 km länteen :-) Remppailimme taloa monet vuodet, mutta nyt, tilan sukupolvenvaihdoksen lähestyessä, syntyi ajatus omasta. Uudesta. Vanhassa on puolensa, mutta se ei ole koskaan valmis eikä sukutalo voi koskaan olla täysin oma.Tämä blogin tarkoituksena on paitsi toimia meidän raksan päiväkirjana, myös dokumentoida kokemuksia ja käytännön ideoita omakotityömaan materiaalihävikkien pienentämiseksi ja rakennusjätteen käsittelyn parantamiseksi. Työni liittyy tähän aiheeseen.
Liikkeelle lähdetään etsimällä pohjaratkaisua... Siitä lisää seuraavassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti