Kalliopinnan selvittelystä seurasi runsaasti ylimääräistä kaivamista ja isoja maaeriä, jälkeenpäin ajatellen kaivettiin sitten aika paljon turhaan. Kaivutyöt olisi voitu välttää tekemällä maaperätutkimuksia esim. maatutkalla. Onneksi tontilla on tilaa ylijäämämaille. Rinteen valumavesien takia talo täytyi nostaa hieman ylöspäin aiemmin suunnitellusta tasosta.
Nyt kun sitä monttua on pikkasen avattu taas lisää, kappas vaan, täyttöä tarvitaan toooosi paljon. Luokkaa 300-400 m3. Meinataan tehdä rossipohja, muurata harkoista perustus ja tehdä alapohja ontelolaatoilla. Mutta nyt kun se monttu on niin syvä kun se kallio tuli etsittyä, tulee ilmeisesti tarvitsee rakentaa kellari.
Mutta minä en kyllä tykkää noiden rinneratkaisutalojen yleensä harkkorakenteisista alakerroista, minusta ne on kamalan rumia! En tahdo kellaria, sitä ei tarvita ja se on ruma! Ei!
Noh, pikainen laskelma hyvän kantavan täyttömateriaalin eli hyvälaatuisen soran tai murskeen hankintahinnasta... no ok tehdään sitten se kellari mutta täytetään sit kanssa ulkopuolelta niin että se jää todella kellariksi eikä alakerraksi.
Ja oikeastaan voisi olla kiva, jos kellarin lämmittäisi kunnolla, siellä voisi olla nikkarointi/askarteluhuone, miehelle kotiteatterihuone ja teknisen tilan voisi siirtää myös sinne... Hmmm. Ei kuulosta sittenkään ihan hassulta ajatukselta.
Paikalla rakentaen syntyvästä 200-neliöisestä, 1,5-kerroksisesta puutalosta tulee nelihenkisen perheen kotikolo. Kesällä 2009 käynnistyi suunnittelu, huhtikuussa 2010 itse rakentaminen ja marraskuussa 2011, kaikenkaikkiaan 2,5 vuoden jälkeen, pääsimme vihdoin muuttamaan uuteen ihanaan kotiin.
Raksapäiväkirjan ohella kirjoituksia rakennusjätteestä ja jätteen vähentämisestä pikkuraksalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti