Menetettiin timpuri. Otti ohrakyrsä!
Siis nyt on niin että oma luottotimpurimme rikkoi kätensä keväällä. Mies, jonka työn jälki on niin hienoa, että ei voitu vastustaa kiusausta rakentaa pitkästä tavarasta. Noh, käsi ja mies on olleet sairaana parisen kuukautta, josta syystä pienen timpurifirmat työt laahaavat pahasti jäljessä. Porukan vetäjä eli yrittäjä taas aikoo jäädä vuodenvaihteessa eläkkeelle. Ja nyt sitten on niin, että meidän taloon ehditään tehdä runko ja vesikattoon asti, mutta siihen se sitten jää. Muut keskeneräiset hommat vievät miehet.
Reilu peli, meidän työt on otettu/ahdettu viimeisinä mukaan, me olemme ekat jotka kärryiltä tippuvat. Kirjallisia sopimuksia ei oltu tehty mistään, niinkuin maalla tapana on.
No, tämän selvittyä oli tietenkin paniikki valloillaan muutaman tunnin ajan. Juhannus painaa päälle ja syksy alkaa olla parhailla tekijöillä jo joululle asti myyty. Mistä uusia miehiä? Hyviä miehiä? Voi kyrsän kyrsän kyrsä!!!!
Ryhdyttiin sitten soittelemaan eri paikkoihin. Heikolta näytti alkuun, tietenkin. Mutta onneksi sitten löytyi pari vaihtoehtoa, joita nyt sitten puntaroidaan. Lisäksi hyvien ystävien rakennusprojektissa mukana ollut timpuri kehuttiin maasta taivaisiin. Eli nyt näyttää taas positiiviselta.
Sairaslomalla ollut luottomiehemme tulee kuitenkin maanantaina aloittamaan hommat ja tekee pari viikkoa. Eli nyt onkin kiire laittamaan mestoja kuntoon ja siivoamaan paikkoja - oli juhannus tai mikä vaan! Peukut pystyyn että työt etenisivät nyt sujuvasti seuraavat kaksi viikkoa.
Paikalla rakentaen syntyvästä 200-neliöisestä, 1,5-kerroksisesta puutalosta tulee nelihenkisen perheen kotikolo. Kesällä 2009 käynnistyi suunnittelu, huhtikuussa 2010 itse rakentaminen ja marraskuussa 2011, kaikenkaikkiaan 2,5 vuoden jälkeen, pääsimme vihdoin muuttamaan uuteen ihanaan kotiin.
Raksapäiväkirjan ohella kirjoituksia rakennusjätteestä ja jätteen vähentämisestä pikkuraksalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti