perjantai 27. elokuuta 2010

Pientä hehkutusta

Tahdon hehkuttaa! Rakentaminen on sitten hienoa!
Olen aina pitänyt oman talon rakentamista sellaisena "jokaisen suomalaisen perusrastina", sellaisena perussuomalaisen elämänkaareen melkein itsestäänselvästi kuuluvana asiana. Oman kodin rakentaminen omalle perheelle. Oman paikan laittaminen. Olen tyytyväinen kun saan kokea tämän vaiheen elämässä, siinä on jotain uudisraivaaja-henkeä!

Tuntui, että meiltä tämä meni ohi, koska olemme rakentamisen sijaan remontoineet vanhaa (melkein jo 1,5 krt tällaisen okt-projektin verran ajallisesti) ja olimme kaavailleet siinä lopun ikää asuvamme. Mutta ajatukset muuttuvat.

Itse nautin aina suuresti nähdessäni työn tuloksia, oli se sitten pihan haravoimista, ruuanlaittoa tai töissä valmistuneita projekteja. Sellaiselle kuin minä omakotirakentaminen sopii kuin nenä päähän, sillä okt-projektissa suunnitellaan ja valmistuu nopeaan tahtiin erilaisia rakenteita, vaiheita ja yksityiskohtia. Elämä on yhtä työn tuloksista nauttimista erityisesti tässä runkovaiheessa, jossa syntyy isoja, näyttäviä juttuja vauhdikkaasti. Joka päivä kun menee raksalle, siellä on jotain uutta (naiselle helppoa ja toisaalta turhauttavaa, kun harvoin sinne huolitaan / lasten takia on mahdollista mennä hommiin).

Toisaalta on välillä jaksamisvaikeuksia, kun palkkatyössä ollaan, pitäisi päivisin raksan asioita hoidella, lapset ottavat osansa ja välillä venyy myös illat pitkiksi asioita spekuloidessa. Raha-asiatkin ressaavat ajoittain. Ja tietenkin "tuleeko ne nyt sitten *"#¤% varmasti ajoissa" "ei vitsi, taas jäi puolet tekemättä mitä ajattelin ehtiä" ja "eikä, voi kyrsä, uusiksi meni!"

Nyt kun runko on melkein valmis ja työt painottuvat jatkossa sisähommiin, valmista alkaa syntyä yhä hitaammin. Palkintoja uurastuksesta tulee harvemmin, mutta rahaa ja vaivaa kuluu enemmän. Saa nähdä mikä on tunnelma marraskuun pimeillä.

Voisin suositella omakotitalon rakentamista perusaktiivisille ihmisille (tarkoitan ettei tarvitse olla duracell-pupu jaksaakseen), joilla on ennestään edes jotain kokemusta käsillä tekemisestä (pyörän korjaamisesta edes jonkun työkalun käyttelyyn). Hommia tehdessä oppii kyllä varsinkin jos on käytettävissä joku, joka opastelee alkuun. Taloudellinen ajattelutapa on myös plussaa.

Olisi myös hyvä, että lapset olisi jo tehty (että ne olisivat jo jonkun järkevän ikäisiä) tai vielä tekemättä kokonaan. Aikaa nimittäin kuluu ja sitä pikkuvauvojen vanhemmilla on vähemmän kuin muilla. Suosittelisin myös, että hommaan ei ryhtyisi kun parisuhteessa on jotain akuuttia vikaa. Yhteistyötaitojen tulee olla sujuvat ja kitkattomat, koska yhteisiä kauaskantoisia päätöksiä tässä pääosin tehdään. On kivaa kun voi tehdä fiiliksellä yhdessä :-)

Meillä on jonkin verran sukulaisapua mukana, lähinnä kummatkin appiukot. Sekä muutamia muitakin, jotka seurailevat projektia aika tarkoin. On mukavaa kun voi vaihtaa ajatuksia pienemmistä ja isommistakin ratkaisuista. On sellainen tunne, että ei ole yksin tekemässä. Jos ei ole rakentamistaitoista sukulaista, niin sitten kyllä kannattaa nähdä vaivaa, kysellä ja etsiä sellainen vastaava mestari tai muu tukihenkilö, jolla on aikaa olla tukena ja loppumattomasti spekuloida erilaisia asioita. On nimittäin ihan kiva, jos itsekin tajuaa, mitä tapahtuu ja tuntee ymmärtävänsä ratkaisujen perusteet.

Sellainen asia, mikä on kertarakentajalle vaikea, on asioiden tekojärjestys. Mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, mitkä työt edeltävät toisia töitä, mitä tarvikkeita tarvitaan, millaisiin toimitusaikoihin tulee varautua. Jne. Siihen tarvitaan kokenutta apua.

Tällaisia ajatuksia tällä erää.

P.S. Runkotarkastus tehtiin tänään ja hyvältä näytti :-)

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...