Hei me rakennetaan!: Puulattia vai ei puulattia, siinäpä pulma

tiistai 21. joulukuuta 2010

Puulattia vai ei puulattia, siinäpä pulma

No hitsi. Perinteinen puulattia on ihana, kaunis, luonnostaan lämmin lattia. Omasta mielestäni varsinkin maalattuna parhaimmillaan. Kolhuja tulee ja elämän jälkiä, mutta ei ne mitään haittaa.

Meidän talo tulee lämpiämään maalämmöllä. Maalämpöjärjestelmän kanssa käsikädessä taloon saapuu vesikiertoinen lattialämmitys, joka on maalämmön jakotavoista hyötysuhteeltaan paras. Patterilämmitys ei ole hyvä vaihtoehto siksi, että maalämmöllä lämmitettäessä kiertävä vesi on viileätä, patteripinta-alat pitäisi siis mitoittaa jättimäisiksi.

Jossain vaiheessa kirjoitinkin lämmitysjärjestelmän valinnasta, että hankaluuksia syntyy kun puulattia ja lattialämmitys yritetään yhdistää. Puu on periaatteessa ominaisuuksiltaan eriste, eli se ei johda lämpöä. Se ei myöskään varaa sitä, kuten vaikka betonilaatta tekisi. Lisäksi puun muodonmuutokset eli halkeilu ja kupruilu, rajoittavat sitä, kuinka korkeita lämpötiloja lattian alla putkistossa voi kierrättää.

Mutta onneksi nyt viime tingassa (kun päätöksen voi vielä perua jos pessimismi iskee) löysin Tarmo-Timpurin kautta tästä läheltä erään talon, jossa on tehty juurikin sellainen lattiaratkaisu kuin mitä meille nyt suunnitellaan. Päästään katsomaan muutaman vuoden käytössä ollutta lämmitettyä puulattiaa.

Toivottavasti silmä kestää sen! Pieni rakoilu kestetään kyllä. Ja onhan meillä remontin jäljiltä kokemusta siitä, kuinka puu elää. Patterien alapuolella seinänrajassa rakoilee kyllä, ja syyskesän kosteudessa kupruaa. Mutta kuten sanottu, mitäs siitä. Kunhan ei tule tikkuja jalkoihin.

Syksyllä joskus kokosin linkkilistaa tästä aiheesta. Lisään sen tähän - varsinkin tuota ensimmäistä eli tuota Matti Poussan opinnäytetyötä "Lämmitetty massiivihavupuulattia" voisin suositella. Ohjaajana Ilmari Absetz.

Kuvassa puulattian kiinnitysruuvien ja -naulojen vertailua (Matti Poussan opinnäytetyöstä)