Väsymys maksimus

Karseassa flunssassa viikonlopun jäljiltä ja lopen väsynyt stressaamaan kaikenlaisia maailman asioita. Miten nopeasti voikaan tilanteet vaihdella nykyisin. Rakennamme taloa paikkaan, jossa myyminen on mahdottomuus. Tuliko tässä siis hupsis ankkuroitua itsensä työmarkkinoiden ulkopuolelle?

Huokaillen juteltiin ja jossiteltiin viikonloppuna. Olisiko pitänyt jäädä sinne pääkaupunkiseudulle? Olisiko pitänyt vielä odottaa Salon tilanne, ennenkuin rakentaa ja jättäytyy yhden kortin varaan?

Vastaus kumpaankin on ei. Ei me pääkaupunkiseudulla viihdytty. Kyllä sitä yritettiin. Ei muuttaminen sinne töiden perässä ainakaan onnea lisäisi. Se on varma. Tänne maalle silti kaivattaisiin. Meidän perhe ei oppisi kaupunkilaiseksi. Rakennuspaikka valittiin, koska halutaan asua juuri siinä. Ei omakotitalossa jossain ylipäänsä, vaan juuri siinä.

Toivoa, että työasiat järjestyy niin, ettei tarvitse kohtuuttomasti kasvattaa työmatkan pituutta ja alkaa tinkiä vapaa-ajasta vieläkin enemmän. 

Raksa siellä hiljalleen taas etenee. Lattialaudat ovat edelleen tilaamatta. Väliovista olen kysellyt tänään hintatietoja. Muurari-Onnille täytyy soitella ja ilmoitella että valu on tehty. Kai se tästä.

HATSH-hiii! Niisk ja niisk. Lisää puita hellaan ja teetä tulille.

Ai niin, meinasin unohtaa: Hyvää ystävänpäivää!