"Rakentajan sosiaaliset mediat" (TM Rakennusmaailman juttu)

Ostin lomareissulla uusimman TM Rakennusmaailman, josta löytyikin laaja juttu rakentajien suosimista sosiaalisista medioista, niiden käyttötarkoituksista ja siitä, milloin niiden kanssa voi mennä mönkään. Lomareissulla luin juttua moneen otteeseen ja mietin omalta kohdaltani - varsin mielenkiintoinen aihe! Meinasin kirjoittaa seuraavaksi siitä, mitä ajatuksia minun päänupissa heräsi.

Tärkeimpänä: blogit ovat minun mielestäni erinomainen keino jakaa kokemusperäistä tietoa (artikkeli tuntuu olevan eri mieltä). Lisäksi: Ei-ammattilaisen tuottamaan kokemusperäiseen tietoon on suhtauduttava oikealla tavalla ja otsaa ei saa laittaa liian ryppyyn. Yleisesti artikkelista: tämä artikkeli maalaa blogeista kärjistetyn ja negatiivisen kuvan ja kuvaa bloggareita hiukan ylimieliseen sävyyn. Esimerkiksi Facebookin Raksakimpasta kirjoittajalla on vain hyvää sanottavaa.

Blogien paremmuus muihin kokemustenjakokanaviin verrattuna ovat mielestäni siinä, että kussakin blogissa seurataan aina yhtä rakennushanketta kerrallaan ja alusta loppuun. Erilaisilla keskustelupalstoilla irroitetaan aina yksi kysymys erilleen kokonaisuudesta, jolloin unohtuu, että monet ratkaisut ovat tapauskohtaisia eivätkä ollenkaan suoraan kopioitavissa. Blogikertomuksen vahvuus on siinä, että aloittava rakentaja voi koettaa löytää omaa hanketta mahdollisimman läheisesti muistuttavan kertomuksen ja nähdä sen edistyksen ja vaiheet kokonaisuutena.Aikataulut, kompastuskivet, kustannukset, yllätykset.

Blogeista TM:n juttuun oli haastateltu Talo Lillstrang, Koti Lahelaan, Valkoinen Harmaja, Projekteista Isoin ja Villa Painajainen .

Yleensä kai bloggarien motivaationa on pitää raksakokemuksesta päiväkirjaa, niinkuin vaikka raskausajasta, käsityöharrastuksesta tai ulkomaan reissuista pidetään. On hauskaa saada kommentteja, kysymyksiä ja nähdä että kirjoitukset kiinnostavat. Kukin kirjoittaa omasta näkökulmastaan ja vaihtelevalla asiantuntemuksella, josta  syystä blogit ovat anniltaan hyvinkin erilaisia vaikka teema on sama. Artikkelissa puhutaan kovasti "bloggarien korruptiosta", että ottavat lahjoja ja etuja ja sitten kirjoittavat mitä sattuu. No, ei ne blogit ihan niin suosittuja ole sentään? Mulle on tullut kaksi yhteistyötarjousta, toisen otin (linkityslupa paikallisen jätehuoltoyhtiön kotisivuille). Sitten erilaisiin lehtijuttuihin on pyydetty mukaan (3-4 juttua), omalla nimellä ja ilman.

Oma blogiharrastukseni alkoi tarpeesta jakaa kuvia ja kokemuksia kavereille ja sukulaisille. Facebookin laitoin kuvia - no, siellä eivät ole kaikki. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, ja heti raksan suunnitteluvaiheessa alkoi kertyä monenlaisia tarinoita. Halusin tallettaa niitä. Hauska lukea joskus vuosien päästä.

Seuraavana tulivat sitten kokemukset raksan jätehuollosta - siihen liittyy taas oma päivätyöni. Päätin, että koetan kokeilla mahdollisimman monia materiaalitehokkuuden keinoja ja saada raksasta hyötyä ja sisältöä työhöni - muu ympäristöystävällisyyteen panostaminen tuli luonnostaan, kun päätimme eristysratkaisuista ja energianlähteestä ihan vaan hinta/laatu -pohjalta. Päiväkirjan pitäminen tuli tarpeelliseksi. Ideat hukkuvat nopeasti.


Kolman asia oli se, että pitkästä tavarasta rakentaminen on harvinaistumassa. Toteutustavan ohella meillä on pari omaa erikoisuutta: hengittävä selluvillaeristys ja lämmitetty puulattia. Halusin dokumentoida niihin liittyvät asiat erityisen tarkoin.

Kosto elää - blogin kautta?
TM:n artikkelin tärkein sisältö oli mielestäni kirjoittajan esittämä arvostelu koskien blogin käyttämistä reklamointi/"kosto"kanavana perinteisempien tapojen sijaan.

Tällaista esiintyy, kieltämättä. Vaikea arvioida mitkä tapaukset ovat kohtuuttomia ja mitkä aiheellisia ja hyödyksi muille. Raksa-ala tuntuu suorastaan vilisevän hämäräväkeä.

Päätin itse jo aikaisessa vaiheessa, että mitään rajusti negatiivista arvostelua en blogissa lausu, en hauku enkä anna huonoa palautetta yhdestäkään kauppa- tai yhteistyökumppanista. En ala huonoja kehumaankaan - jos haukun, en mainitse nimiä. No, pari kertaa olen raivon vallassa tästä lipsunut. Syy blogitekstien muokkaamiseen jälkeenpäin ei ollut niinkään huonossa omassatunnossa, vaan enemmänkin halussa pysyä valitussa periaatteessa. Osa syy linjanvetoon oli se, että päätettiin ostopaikat ja urakoitsijat jo hyvissä ajoin ja ovat paikallisia ja luotettavia. Yksittäisiä mokia on turha ruotia julkisesti, kun urakoitsija on pahoillaan.

Ajoittain lukijoita on niin paljon, että vaikutusmahdollisuuksia olisi. Negatiivisen suuntaan en halua vaikuttaa. Lupia nimien mainitsemiseen teksteissä en ole kysynyt, koska annan vain positiivista palautetta, tai en anna palautetta blogissa ollenkaan. Sen, mitä joistakin ongelmista olen kirjoittanut, olen pyrkinyt tuomaan esiin tilanteen korjaamisen näkökulmasta ja kertoa miten hyvin asioista on lopulta päästy sopimukseen.

Minusta tämä on sitä tietoa, mistä voi oppia - ei vain välttämään jotain yrittäjää, vaan ehkä välttämään sudenkuopat. Kattotuolien hankinta on ainoa, jossa meitä mielestäni kohdeltu oikein rumasti - siinä olisin kyllä halunnut kuuluttaa maailmalle nimetkin. Mutta jos myyjällä oli vaikka ... öööö... huono päivä? :-P

Positiivisen suuntaan puolestani haluan vaikuttaa, haluan antaa hyvää palautetta silloin kun siihen on aihetta. Ja meidän projektissa on kyllä ollut syytä hyvän palautteen antoon. Olemme halunneet suosia paikallisia, oman alueen yrittäjiä. Tosi hyviä ja rehellisiä yrittäjiä kaikki, jes. Olen heille ehkä maininnutkin, että heidän nimensä mainitaan tällaisessa kirjoituksessa, mutta pääosin tekijät eivät ole varmaan juurikaan hajulla mitä sellaiset raksablogit edes ovat :-) Eli blogin käyttäminen mainonnan välineenä ei ole meidän rojektissa ollut kovinkaan suuri motivaattori kehuihin :-)

Lisäksi olen pääosin pitänyt sen linjan, että henkilöitä ei näy kuvissa.

Kritiikkiä bloggareille
Olen TM Rakennusmaailman jutun kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että bloggarit voisivat mielellään jo blogin esittelyssä mainita, jos omia kirjoituksia sponsoroidaan yhden tai useamman yrittäjän toimesta. Blogien tarkoituksenahan lienee kuitenkin jakaa rehellisiä kokemuksia, ei puhua jonkun toisen suulla. Saada sponssia yhdeltä ja haukkua sitten kilpailijaa?

(Tässä blogissa on Rosk'n Rollin logo tuossa sivussa, ihan itse sen laitoin enkä kysynyt edes lupaa - linkki ohjaa Rakentajan tavaratorille :-) Ja niiden sivuilta on myöskin linkki tänne.)

Mutta sen sijaan tämä: "Joskus bloginpitäjällä nousee hattuun, kun hän jakaa muille neuvoja...Ylituomarina esiintyvä bloggaaja tietää aina kaiken paremmin kuin kukaan ammattirakentajista." Tässä olisi artikkelin kirjoittaja kyllä saanut hiukan täsmentää, että mitä tarkoittaa. Rakentajat jakavat keskenään neuvoja? Mitä sitten?

Eipäs nyt aliarvioida rakentajia. Useimmat rakentajablogit ovat raksa-maallikoiden pitämiä, siten normaalin medialukutaidon tulisi riittää - kuten mielipidekirjoituksia lukiessa muutenkin. Ja sen varmasti jokainen osaa tehdä. Luetaan viralliset ohjeet ja sitten vasta etsiskellään netistä kokemuksia ja tipsejä työvaiheisiin. Jos sitten joku tekee väärän, isomman päätöksen blogivinkin perusteella - no kai hän olisi vastaavan vinkin saanut mistä tahansa, vaikka kaupan jonosta.

..ja rajumpaa kritiikkiä
Artikkelin kirjoittaja lyö jutun loppupuolella vielä reippaasti lisää löylyä ja kritisoi bloggareita: "Massaan uppoaa mitä vain, koskea kaikkea sisältöä ei pystytä valvomaan...kova kritiikki repii kohteen ammattitaidon ja työmoraalin riekaleiksi." No, en usko, että BLOGIT ovat tässä suhteessa pahimpia, kannattaa vilkaista suomi24-kuraa ja vastaavia, kyllä siellä pienyrittäjien ja yksityisten ihmisten oikeuksia poljetaan niin, että räpylät lätisee.

Ja kyllä firmatkin osaavat: justiin kommentoin Facebookin Raksakimpparyhmään, kun joku oli saanut LVI-suunnittelutyöstä tarjouksen: 8600 €. Me maksettiin alle 10% tuosta hinnasta! Että kyllä ne firmatkin osaa olla härskejä, ei vain bloggarit ole röyhkeitä :S Kyllä firmojen pitäisi kestää pieni tiedonvaihto asiakkaiden välillä.

Lisäksi jutun lopussa käsitellään aika tiukkaan sävyyn passiivitalohanke Talo Värjölän bloggarin tapaa käsitellä LVI-puolella ilmenneitä ongelmia. Kyseinen projekti on mielestäni varsin mielenkiintoinen projekti, kun ajatellaan koko Suomen siirtymistä passiivi- ja plusenergiataloihin. LVI-laitteisto, niiden asennus, käyttö, huolto ja säätö eivät ole Suomen olosuhteissa ihan yksinkertainen hommeli. Jos jotakin, niin se selviää tästä raksapäiväkirjasta. Tilaaja, pätevä suunnittelija, pienet muutokset toteutuksessa ja selkeäkin homma on ihan sekaisin?

No. Rakennuttajan reaktio? Rakennuttajan rahat ja unelmat ovat kiinni talossa, joka tuntuu olevan aivan susi? Kyllä hemmetissä se kyrsii, ylilyöntejä syntyy. Rakentavampaa olisi varmaankin nyt kirjoittaa vaikka sellainen kaikkien osapuolten kannat esittelevä loppukirjoitelma jos on tullut jotakin haukuttua? Ja siis ennen mitään kirjoituksia selvittää nokakkain asiat. Se kun ei kaikkien yrittäjien kanssa onnistu.

Tällaisia ajatuksia. Lukekaapa se TM:n juttu, vaikka se onkin pitkä ja vähän rönsyileväkin.

P.S. Meilkii jatkuu noi hommat alkuviikosta, oltiin viikon verran lomalla länsirannikolla. Huomenna viedään roskakuorma ku raktorikin taas pelaa ja sitten keskiviikkona alkaa vissiin smyykien laitto :-)

Kattopaneelin valinta

Mänty vai kuusi?
Millainen profiili - vanhanaikainen pyöristetty STP vai kulmikas STV?
Maali vai lakka? Vai maalilakka? Vaha? Öljy?

Mdf ei käy, siitä näkee että se on jotain muuta kuin luonnonmateriaalia, se on liian tasalaatuista. Itseäni häiritsee myös se, että mdf on usein niin lyhyttä! 2200mm pätkiä. Jatkoksia paljon ja isolla pinnalla tulee väkisinkin turhan näkyvä rytmi pintaan. Ei mdf:ää - kunnon lautaa. Tai siis paneelia.

Kehuinko joskus, että on ihanaa kun voi valita kaikki yksityiskohdat ihan itse? Pfffff. No, seuraavassa päätöksenteon perustelut kattopaneelin valinnalle.

Mänty on mainio materiaali, sitä on hyvin saatavana. Huono puoli on suuret oksanpaikat, joista tulee kirjavuutta pintaan. Katossa, kun käyttöpuoli on "alaspäin", on myös pieni mahdollisuus, että pihka valuu pinnoitteen läpi. Mänty myös patinoituu punervaan sävyyn ja ajan kuluessa väri on jopa melko voimakas varsinkin lähempänä puun ydintä.

Kuva osoitteesta Lopella.fi: männyn oksanpaikat näkyvät

Kuusi taas on vaaleampi ja myös patinoituessaan säilyttää vaalean värinsä. Oksankohdat ovat pienemmät. Saatavuus on yleensä vähän heikompi. Kuusi on myös pehmeämpi materiaali kuin mänty.

Meille tulee aika vaaleita sävyjä taloon ja haluamme maalata kattopaneelin 15%-20% valkolakalla, eli melko vaaleaksi. Parempi siis, että puutavarakin on vaaleaa.

Valitsimme siis kuusen, jotta vaalea väri pysyisi. Männyssä myös tuo oksakohtien aiheuttama kirjavuus häiritsee jonkin verran. Toki oman kylän sahurilta tulee tosi hyvää tavaraa, siinä ei ongelmaa. Silti, jos oksista haluaa eroon, täytyy hankkia erikoislaatuista oksatonta, joka on tarjouksien perusteella noin 50-70% kalliimpaa. "Vähäoksainen" puolestaan on noin 30% kalliimpaa. Näiden saatavuuskin on heikompi.

Profiilit
STP eli pyöristetty profiili, antaa vanhanaikaisen vaikutelman? No joka tapauksessa pyöreys miellyttää silmää. (Kuvat Lopella.fi)

STV, se perinteinen, on paremmin saatavissa kuin STP. Kulmikas viiste on tuttu muoto.

Näistä valitsimme STP:n. Tuntuu maku suosivan näitä vanhanaikaisempia, mistä lie johtuu. Naapuriraksalla on käytössä STV. Sieltä tuntuu jäävän yli hiukan tavaraa, eli tehdään niistä nyt ensin sitten pesuhuoneen ja ehkä kodinhoitohuoneenkin kattoa.

Kilpailutin muutaman toimittajan. Hinnoissa ei suuria eroja - saatavuudessa kylläkin. Pintakäsiteltyä kuusipaneelia saa kattoon 1,55-1,60 €/jm -hinnalla täälläpäin. Suosittiin sitten oman kylän tekijöitä taas. Se on helpompaakin niin. Simo sahaa ja viedään tavara sitten viereiseen kylään, jossa se valkolakataan valmiiksi.

Täytyy lopuksi erikseen mainita Lopen Rakennuspuu joka tarjosi puutavaran mitalle optimointipalvelua. Hieno keksintö!

Talon eri tiloissahan on tietysti erimittaiset huoneet. Puutavaraa joutuu katkomaan, jolloin syntyy hukkaa. No Lopella -puutavaraa tilatessa voi täyttää valmiiksi taulukon, jossa luetteloit puutavaran huonekokojen mukaan. Saat sitten numeroidut paketit puutavaraa, kätevää. Helpostihan tuossa säästä työnä ja hukkapaloina monta sataa euroa. Harmi ettei kuusi kuulu heidän valikoimaansa ollenkaan.

Tällaista tänään, mitähän huomenna? :-D

Suositaan paikallista!

Tuossa blogin kuvauksessa mainitsen, että tällä raksalla suositaan paikallisia yrittäjiä ja tehdään hankinnat mahdollisimman läheltä. No onko suosittu vai ei, siitä seuraavaksi pieni kirjoitelma (plokkaaja on maailmanparannusvimmassa tänään).

Miten tämä kuva liittyy asiaan?
No ei mitenkään :-P
Onpahan kiva kesäkuva meidän läskipalloista :-)

Musta on Melli ja ruskea on Mellin äiti Elli. Nimissä vain mielikuvitus rajana :-)

Täällä maalla se on yhtä aikaa kirous ja siunaus, että tarjolla on usein vain yksi tai kaksi yrittäjää per toimiala. Paikalliseen huoltsikan baariin voi mennä pitämään kalluppia, että kukahan semmoisen yhden homman voisi tehdä. Siellä kyllä tiedetään, tiedetään jopa kunkin vaihtoehdon senhetkinen työtilanne.

Se on siis Pertin paja, josta hankinnat tehdään. Soitan tarjousta, luurista kuuluu hämmästynyt murahdus "johan mä sanoin että, hinta on se". Huoltsikan baarin perältä kommentoidaan "mikä ihmeen tarjous, pitääkö kaiken olla aina tarjouksessa? Kai se nyt hyvästä työstä kuuluu ihan tavallinen hinta maksaa."

Totta tuokin.

Hinta nyt ei välttämättä ole täsmälleen sellainen, mitä naapurikaupungissa olisi, se on vähän sen päälle. Mutta ukko on taatusti paikalla ajoissa, tai ainakin sitä voi naruttaa paikalle lupaamalla kahvia ja pullaa :-) Tai kysyä päiväkodin vanhempainillassa että koskas tulet :-) Yleensä aina löytyy joku vipuvarsi. Ja jos huoltsikan baarissa jotain kehutaan jotakin pitkään paikkakunnalla toiminutta, ainakin voi uskoa, että se on hyvä.

Rahan ei saa ratkaista 100% - erityisesti raksalla painoarvoa on annettava toimitusten/palvelujen saatavuudelle ja tietenkin aikataulun luotettavuudelle. Ja maaseudulla tämä puoli voi usein olla paremmin hanskassa esimerkiksi siitä syystä, että naamat tunnetaan ja oman naaman maineesta halutaan pitää kiinni. Ja naapurin kanssa tehdään mielellään hyvää kauppaa.
Ei voi vaan kadota ihmisvilinään, vaan niiden samojen kylän ihmisten eli asiakkaiden kanssa täytyy pärjätä vuodesta toiseen. Maine saavutetaan maalla hitaasti ja menetetään nopeasti.

Kaupungissa voi olla tusina yrittäjää, kilpailutilanne ankarampi ja työt täytyy tehdä kiireessä kun niitä on haalittu liikaa.

Simon sahalta me on ostettu remontinkin aikaan kaikki puutavarat. Kuorma on paikalla todella jämptisti, sahalle voi mennä ja spekuloida ja kysyä. Yleensä Simo vielä soittaa ja kyselee itsekin, että oletteko nyt muistaneet huomioida tämän ja tämän. Samoin Gerkman, vanha tuttu firma - hinnat ok ja asentajat jo tässä vaiheessa tutut. Voi soittaa ja kysyä neuvoa monenlaisista jutuista. Se on hienoa. Luottomiehiä tässä kaivataan.

Sähköjäniskin on tavallaan tuttu, hyvää hänestä kuultu kyllä muutenkin (yhteystiedot näille tuolla plokin "tietoja projektista"-sivulla). Reippaasti kyllä pommittaa meitä, että onko nyt muistettu ajatella sitä ja tätä ja mikä on tilanne :-)

Peltikatto saatiin tuosta ihan läheltä, asennustöihin sattui tulemaan tyttöjen päiväkotikaverin isä :-) Hyvin ajallaan, vaikka tiedettiin, että kattosesonki on syyskesällä kuumimmillaan. Naapuria avitettiin, kivaa.

Suunnittelijat löydettiin lähimaastoista. Otettiin semmoiset mitä kunnan puolelta sanottiin, että ovat ok. Piirustusjutuissa on kyllä ihan hyvä, että rakennustarkastaja tuntee suunnittelijan ja luottaa ammattitaitoon. Paperit etenevät jotenkin sujuvammin? En tiedä.

Timpurina meillä oli Kimmo Vesterisen timpurifirmasta. Kimmo on loistava tekijä. Harmi että muutkin tietää sen :-)

Lohjalla ja Salossa on käyty rautakaupoilla kun lähempänä ei oikein ole. Jari Kaurila Lohjan K-Raudassa on kyllä osannut meitä neuvoa ja tehdä hyviä tarjouksia. Samoin Salossa on saatu hyvää palvelua kun on ollut vaikeitakin kysymyksiä. Ollaan oltu kovin tyytyväisiä. Ja tavarat on aina kyllä saatu nopeastikin aina tontille, kun on ollut tarvis. Reklamoinnit ovat sujuneet öljyttyinä.

Yhden kerran on menty totaalisesti pommiin. Se oli se kattotuolien hankinta. Halpa hinta höynäytti, kun ei keksitty tuotteen laadussa mitään eroa kalliimpiin vaihtoehtoihin nähden. Totuus selvisi: hinta on halpa juu, mutta myyjä oli haalinut liikaa töitä paikatakseen tilanteen. "Kyllä me tiedettiin jo kaksi viikkoa sitten, että me ollaan kaksi viikkoa myöhässä toimituksista, mut jotenkin jäi kertomatta - sä tiedät, meillä on tooooosi paljon töitä, ei me millään keritä kaikkea. Ai sua harmittaa? No voithan sä perua kaupan? Siitä vaan kuule!"

Helppopa tosiaan ostajan lähteä perumaan kauppaa, kun ristikoiden toimitusaika on 3-4 vko ja peruminen tarkoittaisi vastaavaa 3-4 vkon seisokkia työmaalla. Ei muuta kuin tosi huono mieli, kun itse vielä olin sopimassa kauppoja ja uskoin hunajaiset puheet.

Jos toimitusajan tullessa ei myyjää enää huvitakaan tehdä kauppaa, niin miksi tuli tehtyä se tarjous sitten aluenperinkään? Ahneuksissaanko? Onneksi kattotuolit sentään oli ok, huh.

Palatakseni otsikon aiheeseen. Miksi sitten haluttiin suosia paikallista? No ensinnäkin: onhan yrittäjällekin/tekijällekin kivempi kun työmatka on lyhyempi. Se voi tulla meillekin halvemmaksi. Onhan se luontoystävällisempääkin, kun ei ajeta työmatkarallia. Luotettavuus tietenkin ja se, että tuttujen kanssa on kiva toimia, on helppo soittaa ja kysyä. Saa alennuksiakin joskus :-)

(On mietittykin joskus, että olisipa kamalan työlästä, jos ei tunnettaisi näitä erilaisia tekijöitä jo ennestään - jos pitäisi soitella ja etsiä. Ja vielä kilpailuttaa. Kamalan työlästä. Ja varsinkin kun tuo ainoa, missä on rahan perusteella valittu, meni noin tyystin mönkään....)

Ja voihan halutessaan ottaa senkin näkökannan, että kun laskuja pitää maksaa, niin on parempi maksella niitä omalle alueelle. Verot menee oman kunnalle, joka tuottaa meille palveluja. Haja-alueella pienyritystoiminta on kuitenkin iso työllistäjä, joka ylläpitää maaseudun elinkelpoisuutta.

Siis: muistetaan ostaa lähiruokaa, lähisähkömiehiä ja lähipuutavaraa! :-)

Runkovaihe - nyt ei enää selvitty ilman yllätyksiä

Itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka nopeasti puutalon runko nousee hyvän timpurin tekemänä. Hommaan oli varattu aikaa kaksi viikkoa - hiukan nafti siksi, koska timpuri oli keväällä sairaslomalla. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että 1,5 viikkoakin riittää :-) Eikä haluttu vaihtaa toiseenkaan, koska mies on loistava. Suunniteltiin ristikoiden nosto toisen viikon loppuun. Ristikot tilattiin paikalle päivää ennen nostoa.

Rungon pystytyksen 1. pvä (28.6.). Rungon aluspuiden kiinnittäminen perustuksen tartuntoihin ja ikkunoiden ovien yms merkitseminen paikoilleen (ja viimeinen muutosten veivaaminen yömyöhään, heh).

2. pvä. Runko alkaa nousta. 2" x 6" metsikkö nousi yllättävän nopeasti. Ensin pitkien sivujen rungot.

3. pvä. Päätyjen ja erkkerin runko. Kertopuut ja liimapuupalkit otettiin tontille. Kivisen väliseinän muuraus alkaa.

4. pvä. Rungon pitkille sivuille tulevien kertopuiden asennus. Liimapalkkien nosto paikoilleen.

5. pvä. Toisen kerroksen rungon päätyjen tekoa ja jäykisteiden laittoa. Kattotuolit sovittu seuraavan viikon torstaille.

(Viikonloppuna väliseinien muuraus loppuun sun muuta hommaa hikipäässä!)

Kuva viidennen päivän iltana:

6. pvä (toisen viikon maanantai 5.7.). Rungon keskiosan (ristiharjan) kohdan välipohjaan tulevien kertopuiden kiinnitys. Puurakenteisen väliseinän aloitus.

7. pvä (6.7.). Viimeiset kertopuut kiinni ja puurakenteisen väliseinän viimeistely. Mestat valmiina kattotuolien nostoon, joka oli sovittu 8.7. Fiilis korkealla kun homma etenee niin hienosti! Soitan kattotuolifirmaan ja varmistelen toimistusta torstaiaamulle. Sopii, kaikki ok. Aikatauluun luottaen sovitaan nostoporukan kanssa asennus alkamaan jo torstaina iltapäivällä, jos ristikot saapuvat aamusta. Varmistetaan nosturin tulo. Illalla siivottiin paikkoja, jotta nostohomma sujuisi mahdollisimman esteettömästi.













Mestat valmiina ristikoiden nostoon, jee!

8. pvä klo 9 viimeistelytyöt edelleen käynnissä, kun ristikkotoimittajalta TULEE YKSIRIVINEN SÄHKÖPOSTI. "Tuotannollisista syistä ristikoidenne toimitus siirtyy ensi viikolle. Ilmoittelemme uudesta ajankohdasta tarkemmin. Pahoittelut."

Ja mikä oudointa, edellisen päivän iltapäivänä olin juuri ollut yhteydessä firmaan! Silloin sieltä vakuuteltiin, että kaikki on kunnossa ja että tieto täsmällisestä saapumisajasta saadaan keskiviikkona, kun kuljetusaikataulut selviävät tarkemmin. Ja 12 h myöhemmin siirretään koko homma viikolla ja tehdään se sähköpostilla, eli hyvässä lykyssä tieto olisi voinut mennä meiltä ohi kokonaan!

Timpurimme oli kaiken kukkuraksi jäämässä lomalle samana perjantaina, kerroin tämän myyjälle ja koetin vaatia asiaa korjattavaksi ja ristikoita tontille viimeistään perjantaina jotta nosto voidaan tehdä ylipäätään. "Ei onnistu." Härskin ylimielinen myyjä kommentoi vain "Ymmärräthän sinäkin varmasti, miten paljon tähän aikaan vuodesta on kaikilla töitä, me ei vaan EHDITÄ kaikkea - ja tiedettiinhän me tämä jo viime viikolla, hehheh" letkautti vielä perään "Haluatko kenties että perutaan kauppa kokonaan? Sopii oikein hyvin!" Mielelläni olisinkin perunut, jos olisi kyseessä jokin muu, kuin 3-4 viikon toimitusajan vaativa tilaustavara!

Röyhkeästä kohtelusta provosoitunut työmaamesu soitti firmaan vielä muutaman kerran, jonka seurauksena uusi aikataulu toimitukselle saatiin sovittua pikavauhtia. Tätä kirjoittaessa tavarat ovat jo tontilla ja valmiina nostoon. Timpuri on kuitenkin lomalla seuraavat neljä viikkoa eli sopii miettiä, että kuinka paljon tähän nyt sitten tuhrautuukaan hyvää rakennusaikaa. Kesäloman aikana oli tarkoitus tehdä omana työnä kaikenlaista, esim. lyödä vesikatto kiinni ennenkuin pidetään perheen kanssa neljän päivän kesäloma!

Mutta ei se viikko sinne tai tänne mitään, mutta myyjän ylimielisyys asiakasta kohtaan kyllä jurppii raskaasti koko rakennusporukkaa! Raksalla on tiettyjä vaiheita, joissa ajoituksen täytyy toimia. Osittain tässä vika on omakin. Suunnitelmat olisi pitänyt vain yrittää vaatia aiemmin, nyt ristikot tilattiin samana päivänä kun ristikkokuvat tulivat. Toimituksesta sovittiin kirjallisesti vain viikon tarkkuudella ja puhelimitse täsmällinen aika. Vain kirjallisesti sovitulla on merkitystä, jos tulee ongelmia. Viikon tarkkuus ei raksalla sesonkiaikaan riitä.

Ristikkotoimittaja sai tältä asiakkaalta luottoluokituksen "uskon kun näen" Kiukuttaa vieläkin vaikka jutusta on jo viikko!