Tiivistä ja matalaa

Huhtikuun ajan rakennuspaikka on saanut sulaa ja kuivua. Kuun lopussa aloitettiin hiekan ja murskeen ajo. Se onnistui hyvin, pihatie kesti. Rakennuskonevuokraamosta haettiin 400kg:n diesel-jyrä, jolla talon pohjat käytiin läpi.



Nyt on pohja tosi hyvä. Luonnon omat salaojat tuntuvat toimivan hyvin. Murskeen pinta meni vaivatta vaateriin. Nyt on hyvä alkaa suunnitella hankintojen tekoa ja laskeskella että kuinkas paljon sitä tavaraa tarvitaankaan. No paljon!

Tavaran tilaamista

Ei JUMPE että tuonne monttuun menee paljon erilaista kamaa - ja vielä sellaista mikä peitetään eikä koskaan enää nähdä! :o)

Tämän raksan tarkoitus on olla jätepihi. Kokeilemme työmaan aikana mahdollisimman monia tapoja säästää rakennusmateriaaleja ja yritämme myös kierrättää tavaraa paitsi oman työmaan sisällä, myös naapureiden kesken.

Suuren säästönhän voi tehdä kilpailuttamalla tarvikkeita. Sen tietävät kaikki. Kaupan hyllyhinnoista voi saada suuria alennuksia. Toisen suuren säästön voi tehdä, jos malttaa laskea tarvittavat tarvikemäärät. Harkkojen määrät kappaleen tarkkuudella, laastisäkit, teräkset... Mitä tarkemmin onnistuu laskeminen, sen vähemmän menee hukkaan. Raksallahan materiaalihukka on suuruusluokkaa 10-15%. Jos 100000€:lla ostaa tavaraa, se 10% tuntuu lompsassakin. Montako kuukautta joutuu käymään töissä, jotta saa sen maksettua? Hukan joutuu jossain tapauksessa viemään kaatopaikalle, jolloin joutuu maksamaan vielä jätemaksut päälle.

Valitsimme neljä lähintä rautakauppaa, joihin lähti tarjouspyynnöt harkoista, raudoituksista, suodatinkankaasta, laastista, puutavarasta ja muusta perustuksissa tarvittavasta. Samalla selviteltiin mahdollisuudet palauttaa ylijäämäerät. Säännöt olivat kaikissa liikkeissä suunnilleen samat: avaamattomat ehjät pakkaukset voi palauttaa.

Tilaus tehtiin niin, että tavara saapui kolme päivää ennen töiden aloitusta. Sillä viikolla oli kovin sateista ja tavarat piti tietysti sääsuojata kiiruusti, ettei mikään pilaantuisi.

Hinnan eroa syntyi aika paljon. Jo harkoista tarjouskisan voittanut myyjä antoi tehtaan tarjoukseen nähden -11% alennuksen. Noin 8000 € lasku tuli - kallein tarjous oli päälle 10 000€.

2000€ tuli taas tienattua, eikös niin. Seuraavaksi aletaan tehdä anturaa, stay tuned.

Kellari - onko järkee vai ei

Kalliopinnan selvittelystä seurasi runsaasti ylimääräistä kaivamista ja isoja maaeriä, jälkeenpäin ajatellen kaivettiin sitten aika paljon turhaan. Kaivutyöt olisi voitu välttää tekemällä maaperätutkimuksia esim. maatutkalla. Onneksi tontilla on tilaa ylijäämämaille. Rinteen valumavesien takia talo täytyi nostaa hieman ylöspäin aiemmin suunnitellusta tasosta.

Nyt kun sitä monttua on pikkasen avattu taas lisää, kappas vaan, täyttöä tarvitaan toooosi paljon. Luokkaa 300-400 m3. Meinataan tehdä rossipohja, muurata harkoista perustus ja tehdä alapohja ontelolaatoilla. Mutta nyt kun se monttu on niin syvä kun se kallio tuli etsittyä, tulee ilmeisesti tarvitsee rakentaa kellari.

Mutta minä en kyllä tykkää noiden rinneratkaisutalojen yleensä harkkorakenteisista alakerroista, minusta ne on kamalan rumia! En tahdo kellaria, sitä ei tarvita ja se on ruma! Ei!

Noh, pikainen laskelma hyvän kantavan täyttömateriaalin eli hyvälaatuisen soran tai murskeen hankintahinnasta... no ok tehdään sitten se kellari mutta täytetään sit kanssa ulkopuolelta niin että se jää todella kellariksi eikä alakerraksi.

Ja oikeastaan voisi olla kiva, jos kellarin lämmittäisi kunnolla, siellä voisi olla nikkarointi/askarteluhuone, miehelle kotiteatterihuone ja teknisen tilan voisi siirtää myös sinne... Hmmm. Ei kuulosta sittenkään ihan hassulta ajatukselta.

Risusavotta ja monttu

Syksyllä ehdittiin muutama puu kaataa ennen lumen tuloa mutta suurempi osa urakasta jäi varhaisen talven takia keväälle. Samalla tontille saapui mieheni isä kaivinkoneineen puuhaamaan rakennuksen pohjaa.

Kaivutyöt onnistuivat kokonaisuudessaan talkoovoimin. Halusimme selvittää kallion pinnan huolellisesti. Takana oleva rinne puskee vettä tontille siinä määrin, että mikäli talon alla kalliopinnassa on kuoppia, siitä voi syntyä kosteuskuormaa. Lisäksi maan pinnanmuodot antoivat olettaa, että alla oleva kallio on jyrkkä. Kallio oli kuitenkin yllättävän tasainen. Talon ja takana kohoavan rinteen väliin jäi jopa luonnollinen salaoja: kalliossa oli uoma.

Jatketaan huomenna hommaa, näyttää vähäsen siltä, että edessä on laajamittainen täyttöoperaatio...

Vasara ja nauloja

Tontti löytyi keskeltä maaseutua, kahdelle järvelle ja peltoaukealle katsovalta aurinkoiselta metsärinteeltä. Siinä rinteellä muutaman kerran istuessamme päätös syntyi kuin itsestään.



Ensimmäinen askel oli hakea kunnalta suunnittelutarveratkaisu. Vesistöjen läheisyys (kumpaankin järveen suunnitellulta talon paikalta matkaa tasan 200m) ja tietyt luonnonarvot (lähistöllä kasvaa vuorijalavaa, jotakin harvinaista ketokukkaa ja vuosikymmenten takaa on myös liito-oravahavainto) edellyttivät hieman selvittelyä ympäristöviranomaistenkin suunnalta. Onneksi todettiin, ettei hanke vaaranna näitä luonnonarvoja ja rakennusoikeus saatiin.

Jo varhaisessa vaiheessa päätimme, että toteutustapa olisi perinteinen paikalla rakentaminen. Tiedossa oli erittäin ammattitaitoinen, pedantti ja tehokas kirvesmies. Lisäksi omilla appiukoillamme on runsaasti kokemusta rakentamisesta. Apua, neuvoa ja tukea olisi siis saatavissa. Pakettitalojen hinnat tuntuivat myös melkoisen korkeilta valmiusasteeseen nähden.

Suunnitteluvaihe kesti puolisen vuotta, tästä ajasta ammattisuunnittelija oli mukana neljä kuukautta. Aloitimme tutkimalla eri talovalmistajien pohjapiirustuksia internetissä. Lopulta löysimme oman paikkamme ilmansuuntiin ja omiin tilatarpeisiimme prikulleen sopivan pohjan. Siitä aloimme sitten työstää ammattilaisen kanssa.

Tätä kirjoittaessa piirustukset ovat valmiit, rakennuslupahakemus on jätetty ja kuulemma ihan ok. Yllättävän monta iterointikierrosta täytyi käydä läpi, ennen kuin seinät, piiput ja ovet löysivät luontevat paikkansa. Vähensimme myös jonkin verran rakennuksen monimuotoisuutta, yksi erkkeri suoristettiin ja kuistiratkaisua muutettiin. Näillä tavoitellaan energiatehokkuutta ja vähennetään rakennuskustannuksia.







Lopullisessa suunnitelmassa talon huoneistoala on pyöreästi 200m2 ja kerrosala 240m2. Puolitoista kerrosta, paljon ikkunoita ja valoa, lasikuisti ja hyvänkokoiset saunatilat – ne toivoimme ja saimme.

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Kai se ajatus oli aina ollut. Rakentaa oma. Ainakin miehelläni, joka rakastaa suoria kulmia. Talo, joka olisi sellainen, kuin haluaisimme, ja kokonaan oma.

Olemme asuneet reilut neljä vuotta maaseudulla, mieheni perheen kotipaikassa. Ajatus maalle muuttamisesta syntyi, kun etsimme pääkaupunkiseudulta perheasuntoa. Kaikki oli niin kallista ja totesimme, että ilman hirvittävän suuren velan ottamista emme saisi haluamaamme kotia tulevalle perheellemme. Olemme kumpikin asuneet lapsuutemme epäkaupunkimaisessa ympäristössä, mies ihan landella ja minä pienen kaupungin laidalla, tilavalla omakotialueella, lähellä luontoa. Pääkaupunkiseudun minikokoiset tontit, ahtaat asuinalueet ja tiivis asuminen eivät vaan täytä vaatimuksia.

Samaan aikaan, 100km länteen Helsingistä, tarjoutui lainattavaksi mieheni kotitilan päärakennus. Keräsimme kimpsumme, minä jäin sopivasti äitiyslomalle ja mieheni sai muutettua työpöytänsä paikan 150 km länteen :-) Remppailimme taloa monet vuodet, mutta nyt, tilan sukupolvenvaihdoksen lähestyessä, syntyi ajatus omasta. Uudesta. Vanhassa on puolensa, mutta se ei ole koskaan valmis eikä sukutalo voi koskaan olla täysin oma.

Tämä blogin tarkoituksena on paitsi toimia meidän raksan päiväkirjana, myös dokumentoida kokemuksia ja käytännön ideoita omakotityömaan materiaalihävikkien pienentämiseksi ja rakennusjätteen käsittelyn parantamiseksi. Työni liittyy tähän aiheeseen.

Liikkeelle lähdetään etsimällä pohjaratkaisua... Siitä lisää seuraavassa.