Jännää materiaalia sellainen kevytsoraharkko on. 17 kg kappale ne painavat ja ovat kuitenkin hyvin huokoisia. Siitäpä raksaajan mieleen tuli kalajuttu vuosien takaa.
Mieheni ja isänsä lähtivät ongelle viereiselle järvelle. Onkipaikalle päästyään huomasivat, että pahus, ankkuri jäi maihin. No, eihän sitä ankkuria sitten mistään löytynyt, piti ottaa saunan taakse jäänyt kiviharkko, laittaa narun päähän. Eikun uudestaan vesille. Uudestaan hikipäässä onkipaikalle soudettuaan heittivät "ankkurin" järveen, plumps. Arvatkaa mitä tapahtui? No, ankkurihan se aalloilla kellui kuin korkki :-)
Raksa-asiaan palatakseni: nyt on etuosalla seitsemän kerrosta ja takaosallakin jo pari kerrosta harkkoja. Koko viikonlopun siellä taas väkerrettiin. Hienosti menee. Etuosan erkkeri on toiselta sivultaan kolme milliä vino - siinä suurin moka.
Vedettiin samalla ne edellisessä postauksessa kiukuttaneet puhelin-, sähkö- ja varavesijohtokin tontille. Ja tehtiin toiselle puolelle pientä täyttöä jo. Ja perunatkin pantiin maahan jossain välissä. Siitäkin voisi kertoa kokonaisen tarinan kun meidän mäen väki perunat istutti :-)
Perheen isi oli kyllä melko väsynyt sunnuntai-iltana. Kaksi 12h:n raksapäivää ja välissä pikkutunneille venyneet kevätkekkerit kylällä :-) Täyttä elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti