Vuonna 2017, kun Suomineito täyttää 100 vuotta, maassamme saavutetaan rakennetun ympäristön osalta päästövähennystavoitteet (20-20-20) - kolme vuotta etuajassa.
Vuonna 2050 Suomi on maailman paras rakennettu ympäristö.
Katso promootiovideo Youtubesta :
ERA 17
Meidän Ympäristöministeriömme on EU:n kiltti hikipinko-oppilas. Ei mitään pahaa siinä. Hommat tehdään pilkulleen ja mielellään vieläkin paremmin. Tavoitteita asetetaan ja niihin päästään.
Kulunut valitusvirsi, mutta rakentaminen on ihan kamalan kallista jo nyt ja kuitenkin uudisrakentamista tarvittaisiin enemmän. Ja erityisesti korjausrakentamista, jolle tullaan myös asettamaan tiukkoja energiansäästötavoitteita. Esimerkiksi materiaalitehokkuuden yksi perusajatus on, että "ylilaadukkaan" tekeminen on yhtä lailla tehotonta. Onko tässä sellaista vaaraa?
Onko vaaraa, että energiatehokkuuteen pyrkiminen syö muita rakentamisen laatutavoitteita? Tai tekee omakotirakentamisesta vain erittäin hyvin toimeentulevan kansanosan huvia?
Omassa rakennushankkeessamme pyrimme tekemään jämäkkää ja tarpeenmukaista taloa. Energiansäästöön pyrimme valitsemalla maalämmön (eli osittaisen energiaomavaraisuuden kautta). Hankimme laadukkaat ikkunat ja teemme eristys- ja tiivistystyöt huolellisesti. Eli ei mitään erityistä sellaista, mitä ei vähän joka raksalla olisi tehty.
Ylilaatua eli määräyksiä parempia energia-arvoja emme halunneet lähteä hakemaan, tsemppasimme jopa niin, että saimme rakennuslupahakemuksen vuoden 2009 puolella sisään, jotta vältyimme isommilta eristepaksuuksilta. Miksi? No siksi, että rakentaminen olisi tullut noin 5-10% kalliimmaksi - jo nyt ollaan kipurajalla tai sen yli. Siksi, että koska käytännön kokemuksia tuplarunkorakentamisesta ei ole - ainakaan pitemmältä aikaväliltä.
Rakennuslehden blogikirjoituksissa (tuolla vasemmassa palstassa) asiantuntijoiden ajatuksia ERA-aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti