sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Maalarin vinkkejä ulkovuorauksen tekoon

Perjantaina kävi meidän maalarimestari Pena tontilla, suunniteltiin sisätöitä ja juteltiin ulkovuorauksen rakenteesta. Sama mies on tehnyt meille kaksi kierrosta remontteja tähän nykyiseen tupaseen. Taattua laatua. Vai mitä sanotte siitä, että meillä on iiisokuvioisella tapetilla tapskattu seinä, joka on 5m matkalla 25 senttiä vino - eikä sitä kukaan huomaa, että siinä olisi jotain erikoista. Silmänkääntötemppuja :-)

No niin. Suunnitellaan hänen kanssa urakkahommaa olohuoneesta ja ruokailutilasta, yläkerran telkkaritilasta - sekä kaikkien lattioiden kolminkertainen maalaushomma. Harjoitellaan sitten itse tapetointia (ajalla jota meillä ei ole) yläkerran makkareissa.

No kierreltiin sitten ulkona ja sisällä. Kerään tähän maalaamiseen liittyviä neuvoja ja asioita, joista hän huomautti - jos vaikka jollekin toiselle rakentajalle olisi iloa.

Ensinnä otin puheeksi lattiamaalin valinnan. Että Permo, Betolux vai mikä. Hän suositteli uudelle lattialle ehdottomasti Betolux Akvaa - siis vesiohenteista maalia.

No uretaanialkydimaalilla (Betolux) ja vesiohenteisella polyuretaaniakrylaattimaalilla (Betolux Akva) onkin paljon eroja - tämä on varmaan selvä asia useimmille mutta ei minulle, joten kirjoitanpa siitäkin.
Käryt eli VOCit eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet, niin. Niitä on Betoluxissa 500 g/l, Betolux Akvassa 140 g/l.

Asia on maalarin työturvallisuuden kannalta tärkeä ja ilmeisesti nykyisin on niin, että isoja VOC-määriä sisältäviä maaleja käytetään vai perustelluissa poikkeustilanteissa - eli kun ei muuta voida. Vesiohenteista maalia on hyvä käyttää siksikin, että korjausmaalauskin onnistuu sitten ilman, että tarvitsee muuttaa pois talosta siksi aikaa :)
 
Permo hylättiin sen kellastumisen takia tässä vaiheessa ja maalarimme epäili, että lämmitetyssä lattiassa kellastumisilmiö eli maalin koostumuksen hajoaminen olisi voimakkaampi. Mikä onkin ihan järkeenkäypää, että maalia lämmittäessä öljy erottuu. Että ei todellakaan valkoista puulattiaa lattialämmityksen päälle - öljymaalilla. Täytyy tutkia vielä tarkoin, että kestääkö se vesiohenteinen lämmittämistä paremmin. Vielä hiukan haaveilen valkoisesta puulattiasta yläkertaan.

No sitten mentiin pihalle ja puhuttiin ulkomaaleista ja vuorauksen hengittävyydestä. Kerroin, että olimme maalanneet Vinhalla - syystä, että se on hengittävämpi kuin perinteiset öljymaalit. Maalari-Pena kertoi, että nyt on Teknoksella sellaista kuin Nordica Eko, joka on hengittävyydeltään paras mahdollinen. Vinhakin (tyypiltään puunsuoja) on okei, pääasia ettei vanhanaikaista öljymaalia. Hengittävyys on vuoraukselle elinehto.

Tutkittiin sitten vähän meidän ulkovuorauksen rakennetta ja siitäpä löytyi pari asiaa, joissa olisi voinut miettiä pidemmälle.

Ensinnä se vuorauksen vesipellitys. Se tulee väärässä välissä ylös seinälle ja liian pitkälle:
Eli se pelti olisi pitänyt viedä tuonne vaakarimoituksen taakse, jotta vuorauksen ja pellin välissä olisi ollut ilmarako. Se pelti olisi saanut myös jäädä vähän lyhyemmäksi, eli ei nousta noin paljon seinälle, kun ei se siellä mitään hyödytä. Sama koskee vuorauksen katkolaudan päällä olevaa vesipeltiä. Maalarin tuomio oli, että tuurilla vältytään vuorauksen alapään märäntymiseltä noin 15-20 vuoden aikajänteellä. Että onneksi tuli valittua hengittävä maali, muuten ei olisi toivoakaan. Että näitä on kuulemma korjattu ja paljon.

Toinen juttu: vesipelti pitäisi laittaa myös tuonne ikkunan päälle. Tämä ikkuna on suoraan länteen, josta päin täällä lounaassa sateet ja myräkät yleensä tulevat. Yläkerran ikkunat ovat turvassa riittävän leveän räystään alla. Samoin alakerrassa pitkien sivujen ikkunat ovat suojassa, mutta alakerran päätyjen ikkunat tulisi pelittää. Tämä käsittääkseni oli suunnitelmissakin - mutta on unohtunut hankkia ne pellit.
Muuten kyllä saatiin kehuja, että ok näköinen mökki ja värikin siedettävä ;-)

Löpisen varmaan taas ihan päivänselvyyksiä noiden maalien kanssa, mutta kiitos mielenkiinnosta kumminkin jos tänne asti jaksoit lukea :-) Hyvää sunnuntaita!

6 kommenttia:

mannikko1214 kirjoitti...

Mielenkiintoista tekstiä, ei lainkaan itsestäänselvyyksiä meille "ummikkorakentajille". Jaajaa... Nuo vesipelti asiat olivat kaikista mielenkiintoisimmat. Niistä koitettiin etsiä ja kysellä tietoa silloin kun asia oli ajankohtainen.

Loppujen lopuksihan ne meiltä jäivät nyt pois, koska tuuletusraot ovat suuret ja ulkovuoraus muodostaa tippanokat. Kaippa se näinkin on ok, mutta jotenkin tuntuisi tuo peltiratkaisu paremmalta. Vaan tässä vaiheessa ei enää jaksa käydä näitä juttuja muuttamaan. :)

Vasara ja nauloja kirjoitti...

No hyvä jos jaksoit lukea loppuun asti :-D

Itekin mietin tuota vesipeltiä, että ei helevettiläenen, ei sitä kyllä ruveta enää muuttamaan vaikka siinä vikaa onkin... Rajansa kaikella :-)

osmankaami kirjoitti...

Hyviä vinkkejä. Jos ei nyt ihan heti, niin hetken päästä. Ja pitäähän tuo maalin hengittävyysasia ottaa huomioon sitten taas huoltomaalauksen yhteydessä. Oliko maalarimestarillanne jotain mielipidettä siitä kuinka usein puuverhoilu pitäisi maalata uusiksi? Itse olen haarukoinut sen tapahtuvaksi n. 10 vuoden välein eli omana elinaikana sen "pääsee" tekemään 3 tai 4 kertaa riippuen omasta kunnosta.

Otto/Villa Osmankäämi

Vasara ja nauloja kirjoitti...

Ei ollut puhetta huoltomaalausvälistä. Olen kanssa ymmärtänyt, että 10v voisi olla aika tyypillinen - ja kannattaahan se kuori pitää mieluummin kunnossa kuin odotella, että pääsee uusimaan koko vuorauksen..

En tiedä sitten onko Vinhan (jota meillä siis on käytetty) huoltoväli lyhyempi, kun se on tyypiltään peittävä puunsuoja, eikä varsinaisesti maali. Vai olisiko se pidempi, koska sen ei pitäisi alkaa vanhetessaan rapisemaan (eli jättää reikiä maalipintaan) vaan sen pitäisi ikääntyä haalistumalla? Kirjoitan aiheesta vaikka plokin sitten... 15 vuoden päästä :-)

Anne kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anne kirjoitti...

Pakko on vielä kommentoida näin myöhäänkin, kun luin tuon kohdan "pääasia ettei vanhanaikaista öljymaalia". Olen hyvin vahvasti eri mieltä tuosta öljymaalin hengittämättömyydestä. Meillä laitetaan juurikin tuo vanhanaikainen öljymaali eli pellavaöljymaali. Siis maali, jota on käytetty ja joka on kestänyt verhousta lahottamatta myös ilman tuuletusrakoa rakennetuissa rintamamiestaloissa, aikana ennen nykyisiä akrylaatti- ja alkydimaaleja. Ihan uutena pellavaöljymaali on toki tiivis eikä hengitä, mutta alkaa nopeasti mikrohalkeilemaan (kosteus pääsee ulos) aluksi niin, ettei sitä silmälläkään näe. Vanhetessaan maali liituuntuu eli kuluu nätisti repeilemättä. Hyvin tehty pellavaöljymaalaus kestää helposti 20 vuotta. Kommentoin sitten taas kun meinaan maalata uudestaan ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...